Vuorilammen itäpää on pääosin korkeaa harjuseutua, jossa retkeilyreitti kulkee korkealla jyrkän harjun reunalla. Rinteellä kasvaa vanhoja komeita honkia, joista vanhimmat ovat yli 350-vuotiaita. Joukossa on myös runsaasti hopeakylkisiä keloja. Harjulla on paljon hiiltyneitä kantoja ja palokoroja, jotka kertovat alueen monista metsäpaloista. Viimeisin metsäpalo Vuorilammella on ollut 1800-luvun lopulla.
Reitti kulkee Liejusuon reunan kautta. Sen itäpää on pääosin rämettä, mutta kauemmas reitistä jäävä länsipää on pääosin vetistä nevaa. Vuorilammen itäpäässä lähellä laavua reitti käy myös rehevässä puronotkelmassa. Toinen rämealue tulee vastaan Vuorilammen länsipäässä. Se reunustaa lammesta laskevaa Vuorijokea.
Vuorilammella kulkijaa vastaan tulevat jylhät kalliot, jotka putoavat jyrkästi kohti lammen rantaa ja sen pinnan alle. Laavun edustalla lammen rannalla on puinen reliefikuva lammesta. Se havainnollistaa hyvin lammen syvyyttä: Vuorilammen syvin kohta on yli 25 metriä syvä. Rannalla kalliot kohoavat jopa 18 metriin.
Jylhät kalliot reunustavat yli puolta koko Vuorilammesta. Retkeilyreitti kulkeekin monin paikoin kalliojyrkänteiden päälle, mistä avautuu upeat maisemat lammelle. Jyrkänteen päällä on tasaista kalliota, jossa on hyvä paikka pitää vaikka tauko ja ihailla vastarannan jylhiä kalliokkoja.
Vuorilammen ympärillä metsät ovat enimmäkseen korpikuusikoita. Jyhkeimmät kuuset kasvavat Vuorilammen pohjoispuolella. Suurin kuusi kurkottaa jopa 36 metrin korkeuteen. Sen ympärysmittakin on hieman yli 2 metriä. Kainuun alueella kuusi saavuttaa tavallisesti noin 20–25 metrin pituuden.
Lehtipuista alueella kasvaa eniten koivua. Haapaa esiintyy erityisesti rehevimmissä rinteissä ja puronvarsissa. Raitaa kasvaa harvakseltaan. Tervaleppä on Hyrynsalmella levinneisyysalueensa äärilaidoilla, mutta sitäkin pääsee näkemään erityisesti Vuorilammen itäpään rehevässä korpinotkelmassa. Tervalepällä kasvupaikka on yleensä hieman vetinen ja ravinteikas ranta-alue. Sen erottaa harmaalepästä suuremman koon, lovipäisen lehden ja rosoisen rungon ansiosta.
Vuorilammen mielenkiintoisia piirteitä ovat rehevät notkelmat. Kasvillisuus on rehevää ja notkoa halkoo lähdepuro. Lähteisyys kuvastaa usein alueen runsasta ravinteisuutta.
Lintulajisto on tyypillistä vanhan metsän lajistoa, joskin rehevien rinteiden laululinnut puuttuvat. Kulkija voi alueella liikkuessaan nähdä mm. metsälinnuista mm. metson, palokärjen sekä Kainuun maakuntalinnun kuukkelin. Rinteiden rehevissä kohdissa kasvaa mm. hiirenporrasta, maariankämmekkää ja nuokkuhelmikkää. Rehevimmissä puronotkoissa kasvaa myös pohjanruttojuurta ja kotkansiipeä. Alueen kääpälajisto on myös monipuolinen. Kasvupaikkansa suhteen vaateliaita kääpiä ovat mm. mesipillikääpä, pursukääpä ja sirppikääpä sekä haavanpökkelökääpä.