Ihmisen ja luonnon rinnakkaiselo
Vallisaari on pääkaupunkiseudun saariston monimuotoisin luontokohde. Ennätyksellinen lajimäärä kertoo ihmisen ja luonnon rinnakkaiselosta. Viime vuosikymmenet Valli- ja Kuninkaansaaret ovat kehittyneet villin luonnontilaisina.
Tutkijat selvittivät vuosituhannen vaihteessa yli 200 saaren luonnon monimuotoisuutta Helsingissä. Vallisaari paljastui kasvilajistoltaan kaikkein runsaimmaksi. Moni vaatelias perinneympäristöjen kasvi viihtyy saaren valleilla ja avoimilla pihoilla. Voit kohdata esimerkiksi mäkikauran ja ketoneilikan.
Tuhannen perhoslajin kotisaari
Vallisaari on myös 1000 perhoslajin kotisaari. Niistä yli 100 on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Vallisaari toimii astinkivenä eteläisille perhoslajeille, joille saaren lämpimät niityt ja jalopuumetsiköt tarjoavat keskieurooppalaiset elinolot. Esimerkiksi sulkanirkko viihtyy saarella. Paahteisten ketojen hiekkapohjissa vilistää myös yleensä hiekkarannoilta tavattavaa kovakuoriaislajistoa, kuten hietakeräkärsäkkäitä.
Raikkaita lintulehtoja
Saaren tervalepät, haavat ja tuomitiheiköt suojaavat varjoisia lintulehtoja, joissa kultarinnat, satakielet ja viitakerttuset laulavat. Auringonlaskun jälkeen mäyrät kömpivät luolistaan ja lepakot ja huuhkajat nousevat siivilleen.
Vallisaaren lajien ennätyksellisestä runsaudesta voi kiittää myös ihmistä. Puolustusvoimien toiminta on pitänyt vallit ja linnoituskedot avoimina ja rikastuttanut luonnon kirjoa. Vallien kalkkipitoinen laasti ja murenevat betonirakenteet pitävät yllä harvinaisia sammal- ja jäkälälajiyhteisöjä.
Lepakoiden lempipaikka
Vallisaaressa lentelevät pohjanlepakko, viiksisiippa/isoviiksisiippa, vesisiippa, korvayökkö ja pikkulepakko. Ne ovat kaikki rauhoitettuja.
Linnoitteet, luolat ja vanhat rakennukset tarjoavat nahkasiiville lisääntymis- ja talvehtimispaikkoa. Rehevät metsät, niityt ja lammet pitävät huolen siitä, että niille riittää hyönteisiä popsittaviksi. Lepakoille on tärkeää, että saari säilyy osin hiljaisena, hämäränä ja villiintyneenä.
Pieni saari, rikas kasvilajisto
Aleksanterinpatterin rinteiden kasvit kertovat saaren venäläisestä historiasta. Keltaisena kukkiva idänukonpalko, loppukesän harmaa harmio ja harvinainen ketoampiaisyrtti ovat esimerkkejä lajeista, jotka ovat saapuneet saareen idästä eläinten rehun mukana.
Vallisaaren eteläkärjen valleilla elää lentokyvytön hyönteinen Trachyphloeus scabriculus. Se on kasvien tapaan saarelle salamatkustanut itäinen tulokas. Tämä Suomelle uusi okakärsäkäslaji löydettiin vuonna 2013 Metsähallituksen luontokartoituksissa.
Kiitos talkoolaisille
Talkootyö on elintärkeää Vallisaaren luonnolle. Ennen kuin Metsähallitus kumppaneineen aloitti vuonna 2013 työt saaren avaamiseksi retkeilijöille, sen polut, pihat ja vallit olivat kasvaneet umpeen. Vapaaehtoiset hoitavat nyt saarien luontoa kanssamme. Myös vangit osallistuvat korjaustöihin. Töitä johtavat aina ammattilaiset.
Lue lisää Vallisaaresta sivustolta Vallisaari.fi.