Vallisaaren hoidosta vastaava Metsähallitus on kehittänyt saarta sekä luonnon- ja kulttuuriperinnön hoidon että virkistyskäytön näkökulmasta viime vuosina monin eri tavoin. Vallisaaressa taiteen, historian ja luonnon yhdistäminen on palapeli, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan sinnikkyyttä ja hyviä yhteistyötaitoja. Palaset ovat asettuneet kohdilleen erikoissuunnittelija Aino von Boehmin käsissä.
“Voisinko saada tuon kuvan itsellenikin”, kysyy Aino von Boehm. Kysymys hieman kummastuttaa, sillä olen juuri räpännyt Metsähallituksen Luontopalveluiden erikoisuunnittelijasta kuvan, jossa hän katselee mustaa WC-plakaattia.
“Olen tällainen kyltti-intoilija, ja niitä täällä Vallisaaressa riittää", hän selventää.
Erilaisten kylttien ja opasteiden fiilistely lisää varmasti von Boehmin työmukavuutta, sillä hän on ollut mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa kävijöiden ohjausta ja opastusta saaren reiteillä.
Vallisaaren hoidosta vastaava Metsähallituksen Luontopalvelut on kehittänyt Vallisaarta viime vuodet sekä luonnonhoidon että infrastruktuurin ja virkistyskäytön näkökulmista monin eri tavoin.
Von Boehm työskentelee luonnon virkistyskäytön erikoissuunnittelijana pääkaupunkiseudulla, ja viimeiset neljä vuotta suurin osa työajasta on kulunut Vallisaaren kehitystyössä. Sinä aikana saaren infrastruktuuria on kohennettu monin tavoin ja erilaisia kylttejä on täydennetty ja uusittu lukuisiin paikkoihin.
Eikä suotta, sillä Vallisaari on ainutlaatuinen kohde kauniine luonnonsuojelualueineen, taidetapahtumineen ja historiallisine rakennuksineen. Vallisaaressa luonto, matkailu ja kulttuuri yhdistyvät kokonaisuudeksi, joka vaatii huolellista suunnittelua ja kävijöiden ohjaamista kyltin jos toisenkin avulla.
Tänä kesänä Vallisaaressa on järjestetty suuri taidetapahtuma Helsinki Biennaali. Kävijät ovat päässeet ihastelemaan kansainvälisten taiteilijoiden upeita teoksia 1600-1800-lukujen suojeltuihin rakennuksiin ja sotienaikaisiin pattereihin. Sitä ennen on pitänyt tapahtua paljon: Metsähallituksen Luontopalvelut on yhteistyössä kumppaneiden kanssa tehnyt selvityksiä, suunnitelmia, lupahakemuksia, purkutöitä, rakennustöitä, entisöintejä - ja erilaisia kylttejä.
Prosessi lähes luonnontilaisena uinuneesta saaresta Helsingin tämän kesän suurimmaksi taidenäyttämöksi on vaatinut monen toimijan tiivistä yhteistyötä. Yhteistyön yhtenä solmukohtana on toiminut von Boehm. Hänen tehtävänsä on selvittää, kysyä, tarkistaa, järjestää ja sopia.
“Tämä on intensiivistä, mutta minulle mieleistä työtä. En ole taiteen tai rakennustekniikan asiantuntija, mutta tiedän, kuinka täällä saaressa sovitetaan palapelin palat yhteen. Tykkään käytännön asioiden pohtimisesta ja ratkaisujen etsimisestä”, hän kuvailee.
Viemärit kuntoon
Von Boehm aloitti työt Vallisaaressa vuonna 2018. Ensimmäinen suuri ponnistus Vallisaaren palveluiden parantamiseksi ja Helsinki Biennaalin järjestämiseksi oli saaren vesi- ja viemäriverkoston uusiminen. Vallisaaressa asui kyläläisiä vielä 1950-luvulla, mutta vuosikymmenien takaiset viemärit eivät olleet nykyisten standardien mukaiset eivätkä yhteydessä mantereen runkoverkkoon. Niinpä Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY, Helsingin kaupunki ja Metsähallitus rakennuttivat yhteistyössä saarelle viemäriverkon. Vallisaaren uusi verkosto yhdistettiin meren ali viereisen Suomenlinnan verkostoon, joka puolestaan on yhteydessä mantereelle.
Vesi- ja viemäriverkoston uusimisen suunnittelu ja toteutus tehtiin intensiivisessä tahdissa, sillä tiedossa oli, että Biennaali tulee Vallisaareen vuonna 2020.
“Vaikka tämä on luontokohde, haluttiin taata Biennaali-vieraille laadukkaat ja hygieeniset palvelut. Niihin lukeutuvat posliiniset pöntöt”, von Boehm hymyilee.
Viemäriurakka saaressa alkoi loppukesästä 2019. Vallisaaressa maanrakennustöihin liittyvät omat erityispiirteensä, sillä saari on ollut pitkään sotilaskäytössä. Ennen kuin maata päästiin kaivamaan viemäreille, täytyi Puolustusvoimien räjähderaivausryhmän tehdä omat tutkimuksensa, sillä saaren maaperässä on edelleen vanhoja räjähteitä.
Yllätyksiä maan alta
Vallisaari on kokonaisuudessaan muinaisjäännösaluetta. Se tarkoittaa, että historiallisesti merkittävien rakennusten lisäksi saarella on paljon vanhoja rakenteita, joista osa on näkymättömissä maan alla.
Maasta voi siis putkahtaa esiin kaikenlaista – esimerkiksi vanha hautausmaa.
“Koska tiedettiin, että saaressa on monin paikoin niin sanotusti arkeologista potentiaalia, määritellyillä alueilla oli Museoviraston kenttäpalveluiden arkeologit valvomassa kaivaustöitä. Yhdellä suunnitellulla putkilinjalla oli lisäksi räjähdevaara, joten arkeologit eivät voineet olla itse paikan päällä, vaan seurasivat kaivausta etävalvontakameralla kauempaa. Yllättäen maasta löytyi vanhoja puuarkkuja, jotka paljastuivat ruumisarkuiksi”, von Boehm kertoo.
Työt keskeytettiin, ja paikalle kutsuttiin poliisi ja museoviranomaiset. Ennestään tuntemattoman vanhan hautausmaan löydökset vietiin museovirastolle jatkotutkimuksiin. Tutkimusten perusteella löydetyt vainajat ovat 1700-luvulta.
“Vieläkään emme tiedä saaresta kaikkea. Tämä on yllätysten saari.”
Kaivauksissa paljastuneista yllätyksistä huolimatta viemäriverkko saatiin lopulta rakennettua, ja siitä von Boehm on mielissään. Nykyaikainen vesi- ja viemärijärjestelmä on edellytys kaikelle luontomatkailun kehittämiselle saaressa: se on edellytys yritystoiminnalle, kuten kahviloille ja ravintoloille, sekä välttämättömyys myös kävijöiden WC-tiloille.
Ruutikellareista taidetiloiksi
Kaikki Vallisaaressa sijaitsevat rakennukset ovat olleet satoja vuosia aiemmin käytössä asuin- ja työtiloina sekä puolustushallinnon tiloina ja muun muassa ruutivarastoina. Vanhat suojellut rakennukset ovat nyt myös inspiroivia tiloja taiteilijoille. Rakennusten käyttö Biennaalin näyttelytiloina ei kuitenkaan ollut läpihuutojuttu.
“Yleisötilojen vaatimukset, rakennuslupaprosessit, tutkimukset ja vaaditut korjaukset sekä taiteilijoiden toivomukset olivat aikamoinen palapeli.”
Rakennuksille ei tehty muuta kuin välttämättömät korjaukset, koska tavoitteena oli pitää tilat niin alkuperäisinä kuin mahdollista.
Silti jo asiakkaiden terveysturvallisuuden huomioiminen vaati muutoksia muun muassa tilojen ilmanvaihtoon. Kaikki pienetkin muutokset oli kuitenkin vielä tarkistettava rakennusten suojelun näkökulmasta - mitään ylimääräisiä muutoksia tiloihin ei tehty, jotta ei kajottaisi rakennusten historialliseen arvoon.
“Yhdessä näyttelytilan aulassa on esimerkiksi voinut seistä yhteensä kymmeniä eri tahojen asiantuntijoita lukuisissa eri katselmuksissa miettimässä, miten kyseisessä tilassa sähkökaapelit, ilmavaihtoputket, valaisimet, hätäuloskäyntimerkinnät ja muut tekniset elementit saadaan asennettua parhain päin ja minimimäärällä kiinnityksiä arvokkaisiin seinäpintoihin”, Boehm sanoo.
Myös saaren sähköverkkoa ja näyttelytilojen sähköjä korjattiin ja parannettiin Biennaalia varten. Yllätyksiltä ei senkään osalta vältytty:
“Maaliskuun lopulla kävin eräänä aamuna sattumalta tarkistamassa yhden kellarin talven jäljiltä, ja kun avasin oven, kellarista tuli savua. Tilan sähkökeskuksessa oli ollut oikosulku, joka oli sytyttänyt sähköpalon. Parin viikon päästä piti alkaa näyttelyn rakentaminen ja tila oli mustana savusta. Siinäpä sitä mietittiin, että mitäs nyt tehdään”, Boehm kuvailee.
Piti laittaa muut työt syrjään, ja tehdä sitä, mitä Boehm osaa parhaiten: selvitys- ja organisointityötä. Kolme viikkoa myöhemmin palosaneeraus kaikkine vaiheineen oli suoritettu ja biennaalin rakentajat pääsivät aloittamaan taideteosten installoinnin.
Saaren viitoitettu tulevaisuus
Vallisaaren ja Kuninkaansaaren luonto- ja kulttuurimatkailun sekä virkistyskäytön kehittäminen jatkuu, mutta Vallisaari on taiteen ja historian lisäksi myös eri lajien tyyssija. Kauniiden maisemien lisäksi saarella voi ihastella esimerkiksi perhosia: saarella majailee noin tuhat eri perhoslajia, joista yli 100 on uhanalaisia tai silmällä pidettäviä. Paahteisten ketojen hiekkapohjissa vilistää myös yleensä hiekkarannoilta tavattavaa kovakuoriaislajistoa, kuten hietakeräkärsäkkäitä. Vallisaaressa lentelee myös monia rauhoitettuja lepakkolajeja.
Iso osa saaresta onkin nykyisin lailla suojattua luonnonsuojelualuetta. Ihmisen ja luonnon rinnakkaiselo saarella vaatii muun muassa hyvää kävijöiden ohjausta. Viitat, kyltit ja aidat ovatkin Aino von Boehmille lähellä sydäntä.
“Olemme miettineet paljon, missä ja miten ihmiset kulkevat, kuinka he pysyvät halutuilla reiteillä eivätkä lähde seikkailemaan vaarallisiin tai kasvillisuudelta herkkiin paikkoihin. Biennaalin suunnittelussa tämä korostui, kun tiedettiin tapahtuman vetävän paikalle ennätysmäärän kävijöitä. Saarelle onkin pystytetty satoja tolppia ja köysiaitoja sekä opasteita ohjaamaan yleisöä taiteen äärelle, mutta turvallisesti ja oikeita reittejä pitkin.”
Vallisaaren hienous piileekin juuri tasapainossa virkistyskäytön ja luonnonsuojelun välillä.