Urho Kekkosen kansallispuisto tarjoaa kävijälle upeita luonnonnähtävyyksiä ja kiinnostavia kulttuurihistoriallisia kohteita. Näe huikeat tunturimaisemat, kirkasvetiset tunturilammet, kolttasaamelaisten vanhat asuinpaikat ja jyrkät kurut, joissa lumi pysyy pitkälle kesään. Kansallispuistossa sijaitsee myös joulupukin kotipaikka Korvatunturi.
- Korvatunturi
- Luirojärvi
- Lumikuru
- Nuorttin kanjoni
- Paratiisikuru
- Pirunportti
- Pääsiäiskuru
- Rumakuru
- Sokosti
- Ukselmapää
Vanhat rakennukset
- Niilanpään poroerotusaita
- Raappanan kammi eli Sokostin kämppä
- Rumakurun vanha kämppä
- Suomunruoktun vanha kämppä
Raja-Joosepin kenttä
Raja-Joosepin kenttä on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö ja valtioneuvoston päätöksellä suojeltu. Parkanolainen Joosef Sallila rakensi asuinkentän itselleen ja puolisolleen Matilda Lehikoiselle 1900-luvun alussa. Pihapiiri on säilynyt lähes muuttumattomana, sillä rakennuksia on ainoastaan peruskorjattu ja pihapiiriä pidetty avoimena. Pihapiiristä löytyy myös sodanaikainen (1939 - 1945) taisteluhauta. Raja-Joosepin kenttä kuuluu UK-puisto - Sompio - Kemihaara Natura-alueeseen.
Raja-Joosepin kenttä sijaitsee Luttojoen rannassa, Venäjän rajan tuntumassa. Luttojoen takaa avautuu Venäjän upeaa vaaramaisemaa. Petsamo on ollut osa Suomea 1920 - 1944, mikä tarkoittaa, että Joosepin ja Tiltan eläessä valtakunnan raja on vaihdellut. Välillä he ovat asuneet sadan kilometrin päässä Venäjän rajasta.
Pihapiirin elelijät
Vuoden 1910 tienoilla jokea alavirtaan laskien saapui parkanolainen Jooseppi (Joosef) Juhonpoika Sallila yhdessä elämänkumppaninsa Matilda Lehikoisen kanssa Luton törmälle. Täällä keskellä erämaata oli poromiesten Uula Vallen ja Arvid Pokan rakentama sauna, jonne Jooseppi asettui Tiltan kanssa asumaan. Elinkeinoina olivat kullankaivuu, helmenpyynti, kalastus ja metsästys sekä poronhoito. Tilalle hankittiin myös lehmiä ja lampaita. Yhtenä vaurauden merkkinä oli suuri perunamaa. Heinää niitettiin pihapiiristä ja lähisaaresta.
Kentälle nousi kymmenen vuoden aikana joukko käsin tehtyjä rakennuksia. Aluksi asuttiin saunassa, mutta pian rakennettiin uusi pirtti valkeiksi veistetyin seinähirsin. Navetta tehtiin kahdelle lehmälle, mutta parhaimpaan aikaan siellä saattoi olla neljäkin lehmää. Ylävirtaan kaivettu pottukellari oli välttämätön ruoan säilytyspaikka. Leivinuuni pystytettiin ulkosalle. Pihapiiri sitä ympäröivine riukuaitoineen oli valmis 1920.
Vuoden 1920 alussa kentälle saapui myös ähtäriläinen maailmankiertäjä, Huhti-Heikki. Hän oli Kanadassa ollessaan kuullut Petsamon liittämisestä Suomeen, ja hän saapuikin helmenkalastajaksi Lutolle. Jooseppi houkutteli Heikkiä jäämään samalle törmälle. Niinpä Huhti-Heikki rakensi kentälle oman mökkinsä ja asui siellä nelisen vuotta.
Pihapiirin kasvillisuus
Raja-Joosepin kaunis pihapiiri on runsaslajista heinä- ja kangasketoa, tuoretta heinäniittyä ja pienruohotulvaniittyä. Kenttää hoidetaan niittämällä ja sen edustan saarta koivupensaikkoa raivaamalla.
Rinnekentälle kannattaa heittäytyä selälleen kuuntelemaan veden solinaa ja katselemaan pilvien liikkeitä. Vaihtoehtoisesti voi tarkastella kentän matalaa kasvillisuutta tarkemmin. Muiden lajien seasta voi löytää harvinaisen ja pienen keto-, aho-, pohjan- tai suikeanoidanlukon. Yleisempiä lajeja ovat muun muassa kultapiisku, kissankäpälä, kissankello, nurmitatar, niittymaarianheinä ja nurmirölli.
Tavoitteena on pitää asuinkenttä avoimena ja estää pensoittuminen, jolloin myös tyypillinen ja uhanalainen niittylajisto säilyy.
Raja-Joosepin kentän asemapiirros
Raja-Joosepin kentän pihapiiristä löytyvät seuraavat rakennukset ja rakennelmat:
1. Lato
2. Navetta ja käymälä
3. Kaivo
4. Kalakellari
5. Lampola
6. Huhti-Heikin kämppä
7. Savusauna
8. Maauuni
9. Joosepin kämppä
10. Aitta
11. Poropaalu
12. Vinnari eli nahan pehmittämiseen käytettävä väännin.
13. Taisteluhauta
14. Joosepin uuden talon perustukset
15. Aita
Rumakuru
Rumakuru on jääkauden sulamisvesien kovertama jyrkkä kuru, joka sijaitsee kansallispuiston merkittyjen reittien varrella. Saariselältä on Rumakurulle 6 kilometriä. Kurulla on retkeilijöiden käyttöön kaksi päivätupaa, joista toinen on rakennettu 1800–1900-lukujen vaihteessa ja on siten koko alueen vanhin tupa.
Rumakurun vanha kämppä
Metsäntutkimuslaitos kunnosti pahoin rapistumaan päässeen kämpän vuonna 1982 ja kaksi vuotta myöhemmin kämppä siirtyi Metsähallituksen hallintaan. Tällä hetkellä Rumakurun vanha kämppä on säännöllisen huollon piirissä oleva Urho Kekkosen kansallispuiston päivätupa. Se sijaitsee Saariselän päiväretkeilyalueella merkittyjen patikkareittien ja talviaikaan huollettujen latujen varrella. Itse Rumakuru on yksi Urho Kekkosen kansallispuiston perusosalla sijaitsevista luonnonnähtävyyksistä.
Rumakurun vanha kämppä on rakennettu 1800 - 1900 -lukujen vaihteessa Saariselän tunturialueelle Vävypään ja Vahtamapään väliseen kurumaastoon. Vävypään puolella, noin puolen kilometrin päässä kämpästä on viimeisen jääkauden aikaansaannos, jyrkkäseinäinen ja kivikkoinen Rumakuru, jonka mukaan kämppä on saanut nimensä. Rumakurun vanhan kämpän rakentajista ei ole varmaa tietoa, mutta lähialueen kaivuujäljet viittaavat kullanetsijöiden rakentaneen sen omaksi tukikohdakseen. Jäljet ovat vähäisiä eli mitään suurempaa kultaryntäystä alueella ei ole ollut. Kuitenkin lähellä olevista pienistä puroista on maastossa olevien jälkien perusteella kultaa etsitty. Noin puolen kilometrin päässä Rumakurun vanhasta kämpästä sijaitsee Rumakurun uusi tupa, joka on rakennettu vuonna 1960 tutkimus- ja retkeilykäyttöön.
Lattiapinta-alaa kämpässä on noin 8 neliötä ja korkeus keskeltä mitattuna 2,4 m. Valoa kämppään tulee eteläpuoleisen seinän ikkunasta, toinen ikkuna on ovessa. Puurunkoinen kämppä on rakennettu maapohjalle, kurun loivaan rinteeseen. Kämpän ulkoseinät on tehty pelkkahirsistä. Kämpän harjakatto on nykyaikaisesti vuorattu bitumihuovalla, mutta verhoiltu päältä vanhan mallin mukaisesti puukatteella. Kämpässä on nykyisin puulämmitteinen kamiina. Kämpän ulkoasu on suojeltu ympäristöministeriön päätöksellä vuonna 1994. Kunnostusta suunniteltaessa otetaankin aina ensin yhteys Museovirastoon.
Nykyisin Rumakurun vanha kämppä palvelee kulkijoita avoimena päivätupana, mutta ei sovellu yöpymispaikaksi.
Pääsiäiskuru
Pääsiäiskuru on omaleimainen luonnonnähtävyys: tunturikuru, jossa voi olla lunta vielä heinäkuussa. Pääsiäiskurua pääset ihailemaan helposti merkittyjä reittejä pitkin. Saariselältä, kansallispuiston portilta on kesä- ja talvireittejä pitkin parin kilometrin matka kurulle.
Sokosti ja Luirojärvi
Sokosti-tunturin huiputtaminen on monen vaeltajan haave ja tavoite. Sokosti kohoaa 718 metrin korkeuteen ja on Urho Kekkosen kansallispuiston ja samalla Itä-Lapin korkein tunturi. Se sijaitsee keskellä kansallispuistoa Luirojärven itäpuolella.
Urho Kekkosen kansallispuiston helmi Luirojärvi sijaitsee kansallispuiston keskiosassa ja on suosittu vaelluskohde. Kuuselankämppä vuokratupa, Luirojärven autio- ja varaustupa ja Rajankämppä tarjoavat Luirojärvellä vaeltavalle oivia yöpymispaikkoja. Vanha Raappanan kammi sijaitsee Luirojärven koillisrannalla ja on museonähtävyys.
Ukselmapää
Ukselmapäältä avautuu kansallispuiston hienoin näköala! Puiston toiseksi korkein tunturi kurkottaa 698 metrin korkeuteen. Ukselmapään maasto on helppokulkuista, kuivaa tunturikangasta.
Paratiisikuru
Paratiisikuru on Urho Kekkosen kansallispuiston kauneimpia paikkoja. Kurussa on kaksi kirkasvetistä tunturilampea, joista toiseen laskee vesiputous. Lumi viipyy kurussa pitkälle kesään. Kasvillisuus on rehevää, ja täällä voit ihastella muun muassa hiirenporrasta. Paratiisikuru sijaitsee Ukselmapään luoteispuolella. Kuruun johtaa Sarviojalta selkeä polku, joka jatkuu kurulta edelleen Ukselmapään laidalle.
Pirunportti
Pirunportti on nimensä veroinen rakkakivikkoinen kuru, joka toimii kulkuväylänä Paratiisikurun suunnalta Muorravaarakkaan. Lumi viipyy varjoisassa Pirunportissa pitkälle kesään. Talvella kurussa on lumivyöryvaara. Pirunportti sijaitsee Ukselmapään koillispuolella.
Lumikuru
Lumikuru alkaa huikeana jyrkänteenä Lumipään ja Ukselmapään välistä. Kuru on saanut nimensä siitä, että lumi säilyy lähes läpi kesän sen jyrkän itäseinämän alla. Kurun sulamisvesistä saa alkunsa pieni, kirkasvetinen puro. Se laskee laaksoon, jossa sen rannoilla voi ihailla puistomaista valkorunkoista tunturikoivikkoa, sammaleiden ja saniaisten reunustamia hetteitä sekä reheviä niittylaikkuja. Talvella Lumikurussa on lumivyöryvaara.
Nuorttin kanjoni
Kansallispuiston kaakkoisosassa voit tutustua Nuorttin kanjoniin, jota pitkin mutkittelee Nuorttijoki. Pääset kanjoniin Nuorttin retkeilyreittiä pitkin.
Korvatunturi
Korvatunturilla on kolmihuippuinen kalliojärkäle Itäkairan perimmäisessä kolkassa, Suomen ja Venäjän rajalla. Korvatunturilla väitetään sijaitsevan myös joulupukin mystisen kodin. Korvatunturi on kuulu ”korvistaan”, jotka kohoavat maisemassa omaleimaisen terävähuippuisina.
Korvatunturille ei pääse ilman rajavyöhykelupaa, mutta Korvatunturin maisemia voi kirkkaalla säällä ihailla Korvatunturinmurustalta käsin. Korvatunturinmurustalle johtaa Kemihaara-Korvatunturinmurusta-retkeilyreitti. Talviaikaan Korvatunturin maisemiin voi tutustua myös Savukosken matkailuyrittäjien järjestämillä retkillä.
Niilanpään poroerotusaita
Niilanpään tunturin länsirinteellä voit tutustua Lapin paliskunnan poroaitaan, joka on rakennettu 1960-luvun alussa. Sitä on käytetty etupäässä kesäaikaan vasanmerkintäaitana, mutta siellä on pidetty myös syyserotuksia. Poroaita ei ole ollut moneen vuoteen käytössä, sillä porotyöt painottuvat tällä hetkellä paliskunnan länsiosien laidunmaiden ympäristöön. Aidan lähellä on Lapin paliskunnan kämppä, joka on rakennettu poronhoitotöiden tukikohdaksi. Niilanpään porokämpän isompi puoli on lukittu ja poromiesten käytössä, mutta pienempi puoli on kaikille avoin päivätupa. Porokämpän pihapiirissä on retkeilijöiden käyttöön lisäksi tulentekopaikka, kuivakäymälä ja liiteri.
Raappanan kammi eli Sokostin kämppä
Raappanan kammi on pieni, osittain maan sisään rakennettu tunnelmallinen kammi Urho Kekkosen kansallispuiston ydinosassa Luirojärven itärannalla. Lähimmät varaus- ja autiotuvat ovat parin kilometrin päässä. Vuosikymmenten saatossa Raappanan kammi on palvellut lukuisia kulkijoita yöpymispaikkana, mutta nykyisin se on nähtävyyskohde.
Innokas erämaan kulkija Aaro Raappana, Sodankylän entinen nimismies, rakensi kammin tukikohdakseen keskelle Koilliskairan erämaata. Kammi sijaitsee erämaisen Luirojärven ja pienemmän Raappanan lammen välisellä kannaksella Luirojärven itäpuolella. Alueen korkeimman tunturin Sokostin (717 m) huipulle on kammilta matkaa linnuntietä 4 km. Raappanan kammi on ensimmäinen tunnettu pelkästään retkeily- ja virkistyskäyttöön rakennettu kammi Suomessa.
Raappanan kammi eli "Sokostin kämppä", niin kuin Aaro Raappana itse halusi sitä nimitettävän, ehti vuosikymmenten saatossa pahoin maatua. Urho Kekkosen kansallispuiston perustamisen jälkeen kansallispuiston henkilökunta ja Nuorten Retkeily ry. rakensivat sen uudestaan vuonna 1984. Rakentamisessa noudatettiin vanhaa rakennustapaa ja vanhoja mittoja. Vuoteen 2000 Raappanan kammi oli kahden hengen varauskammi, jonka jälkeen se palveli retkeilijöitä avoimena kammina. Tällä hetkellä kammin kunto on huono.
Raappanan kammi on osittain maan sisään rakennettu pieni yöpymispaikka. Koska kammin ovi avautuu ulospäin, voi talvella olla vaikeuksia sen avaamisessa ilman lapiointia. Seinät on tehty hirrestä ja katto huovasta. Kammissa on maalattia, joka on päällystetty laakeilla kivillä. Pienuudesta ja mataluudesta kertoo jo sisään mentäessä matala, vain noin metrin korkuinen ovi. Korkeimmillaan kammin sisäkorkeus on 1,5 metriä, mutta sivuseinillä vain metrin. Lattiapinta-alaa on noin 4 m². Ovesta vasemmalla on kamiina. Kammin ainoa ikkuna on ovessa.
Pihapiirissä on tulentekopaikka, liiteri ja kuivakäymälä. Kammin pihan kautta kulkee aikojen saatossa maastoon muotoutunut, retkeilijöiden käyttämä polku. Polku ei ole merkitty reitti, mutta se löytyy retkeilykartoista. Luirojärven rannalla oleville varaus- ja autiotuville kammilta on matkaa noin kaksi kilometriä.
Suomunruoktun vanha kämppä
Suomunruoktun vanhalla kämpällä on monta tarinaa kerrottavanaan. Alun perin kämppä rakennettiin tiettävästi kullankaivajien saunaksi vuonna 1935. Sota-aikana se toimi sotilaspartioiden tukikohtana. Vanha kämppä sijaitsee noin 100 metrin päässä uudesta, retkeilykäytössä olevasta Suomunruoktun autio- ja varaustuvasta.
Suomunruoktun asuinrakennuksessa oli kaksi puolta, Teräväpää ja Tylppäpää ja keskellä keittiö. Sotien aikaan kämpässä majoittuivat sotilaspartiot, ja sitä käytettiin tuolloin myös hevostallina. Vuonna 1943 Suomen Latu osti kämpän ja saunan eräretkeilykäyttöön. Jo tuolloin varsinainen kämppä oli kuitenkin jo niin huonokuntoinen, ettei sitä enää kannattanut korjata, ja se purettiin pois. Eräretkeilijöille tehtiinkin kämppä sitten saunasta. Kämpässä ei ole kiinteää perustusta vaan se on tehty maapohjalle käsinveistetyistä pyöröhirsistä. Kämpässä on yksi ikkuna ja lautarakenteinen harjakatto. Suomen Ladun korjausretkikunnat ja yksityiset henkilöt tekivät kämppään korjaustöitä ja remontteja tehtiin useana vuosikymmenenä alkaen vuodesta 1947.
Suomunruoktun vanha kämppä on ensimmäinen Saariselän alueelle yksinomaan retkeilykäyttöön tehty autiotupa. Se ehti palvella eräretkeilijöitä usean vuosikymmenen ajan. Myöhemmin Koilliskairaan rakennettu autiotupaverkosto ja erityisesti vuonna 1966 rakennettu Suomunruoktun uusi kämppä vähensivät vanhan kämpän käyttöä. Näin vanha kämppä pääsi rapistumaan.
Vuosina 1976-78 Suomen Latu ry. kunnosti Suomunruoktun vanhan kämpän museaaliseksi kohteeksi. Nykyään se onkin historiallinen tutustumiskohde Urho Kekkosen kansallispuiston perusosalla. Kämpän kunto on huono. Kämpässä on edelleen peskat ja pöytä, mutta tulisija on poistettu. Museokämpän takaa löytyy myös vanha riukukäymälä. Ruoktu on pohjois- eli tunturisaamea ja tarkoittaa kotia.