Niittyjä ja laitumia
Tiilitehtaanmäki on ollut vuosisatoja kaupunkilaisten yhteinen lehmä- ja hevoslaidun. Säännöllinen laidunnus ja niitto loppuivat 1970-luvulla. Niityn pensoittuneita osia on nyt uudelleen raivattu ja laidunnettu lampailla. Osia niityistä on myös niitetty. Tien varteen on rakennettu perinteistä riukuaitaa ja lammaslaitumen viereen pieni niittylato.
Pitkään laidunnetuille kedoille ovat tyypillisiä koristeelliset, pensasmaiset tai pylväsmäiset katajat. Kataja ei maistu karjalle, minkä vuoksi Tiilitehtaanmäenkin niittyalueella kasvaa komeita pylväskatajia. Siellä kasvaa myös yksittäisiä isoja kuusia ja mäntyjä sekä kohtalaisesti nuorempaa lehtipuustoa. Alueen keskellä on kalliokumpareita, joilla kasvaa kuivien niittyjen ja ketojen kasveja kuten nurmilaukkaa, ketoneilikkaa, keltamataraa, mäkikauraa sekä kelta- ja isomaksaruohoa.
Tiilitehtaanmäen pohjoisosa on entistä metsälaidunta ja hakamaata. Lähes umpeutuneilla pienillä niitty- ja peltolaikuilla vallitsevat mm. mesiangervo, ojakellukka, karhunputki, huopaohdake, niittyleinikki, koiranputki ja maitohorsma.
Pohjoislahden rannat ja rantametsät ovat myös vanhaa laidunmaata. Ranta, jota ei laidunneta, kasvaa nopeasti umpeen ja tiheä kaislikko ei anna tilaa monellekaan toiselle kasvilajille. Rantojen monimuotoisuuden palauttamiseksi Pohjoislahdelle on tuotu ylämaankarjaa laiduntamaan.
Laiduntamalla tai niittämällä hoidetut niityt ja hakamaat kuuluvat runsaslajisimpiin ympäristöihimme. Monelle valoisia ja avoimia kasvupaikkoja suosiville kasveille, perhosille ja muille hyönteisille ne ovat tärkeitä elinympäristöjä. Kulttuurialueiden lajeista viidennes, eli lähes 400 lajia, on uhanalaisia.
Rantalehtoja
Rantalehtoja, joista osa on vanhoja laidunmaita, tavataan Tiukanjoen molemmilla puolilla. Joen tuomat ravinteet ylläpitävät rantalehtojen lajistoa. Rantalehdot ovat pääasiassa reheviä, mutta myös kuivempia alueita esiintyy. Kesä- ja heinäkuussa kauniisti kukkivaa lehtotähtimöä esiintyy paikoitellen runsaasti, muita valtaruohoja ovat käenkaali, puna-ailakki ja oravanmarja.
Tiheä rantapuusto muodostuu pääasiassa harmaalepästä ja tuomesta, mukana on myös pihlajaa, haapaa, hieskoivua ja pajuja. Komeimmat männyt kasvavat Tiilitehtaanmäen lehtomaisessa kangasmetsässä, kun taas Pohjoislahden puolella kasvaa vanhaa kuusisekametsää ja korpia. Alueen erikoisuus ovat istutetut jalot lehtipuut; vaahtera ja vuorijalava. Lahopuuta esiintyy runsaasti. Lahopuusta riippuvaisia eläimiä on Suomessa tuhansia; suurin osa niistä on sieniä ja pikkueläimiä. Lahopuusta ja sen antimista kiinnostuneita suurempia lintuja ovat esimerkiksi tikat.
Jokivarren elämää
Tiukanjoki muodostaa alueen maisemallisen keskipisteen. Luonnon monimuotoisuudelle rehevät, tulvien vaikutuksenalaiset saaret ja rannat ovat erityisen arvokkaita. Jokivarressa esiintyy ruohoisia vesi- ja pullosaraniittyjä sekä viiltosaraikkoja ja pieniä ruokohelpiyhdyskuntia. Myös sudenkorentoja esiintyy miltei kaikissa vesiympäristössä.
Kosket ja kauniit rantamaisemat houkuttelevat kalastamaan ja kanoottiretkille. Joesta pyydetään mm. haukea, lahnaa ja nahkiaisia. Flybäcken-puro, joka laskee Pohjoislahteen, on tärkeä kutuväylä hauelle, ahvenelle ja särjelle, jotka keväisin nousevat kutemaan puroon ja kolme kilometriä pohjoisempana olevaan Storsträskjärveen. Myös saukko elää jokiympäristössä.
Alueen rikas linnusto
Tiukanjoen rantalehdot, aukeat katajaniityt sekä varjoisat lehto- ja sekametsät tarjoavat suojaisia pesimäpaikkoja monille linnuille. Alueen linnusto on monipuolinen ja pesiviä lajeja on havaittu liki 50, parimäärän ollessa noin 230. Alueella pesivät mm. ruskosuohaukka, pikkutikka, luhtahuitti, pyy, satakieli, kultarinta, mustapääkerttu, punavarpunen, rytikerttunen ja luhtakerttunen.
Alueella on myös suuri merkitys lintujen muuton aikaisena ruokailu- ja levähdysalueena. Alkukevään sulissa viihtyvät kymmenet laulu- ja kyhmyjoutsenet, telkät sekä isokoskelot. Kevään edetessä myös sadat sukeltaja- ja puolisukeltajasorsat levähtävät alueella. Suistoalue on myös muuttavien petolintujen ruokailualue. Matalan veden aikaan paljastuvat lietteiköt tarjoavat runsaasti ravintoa kahlaajille, joita alueella saattaa parhaimmillaan ruokailla sadoittain.
Monia harvinaisiakin levähtelijöitä on tavattu Pohjoislahdella, mm. harmaasorsa, kuningaskalastaja, lampiviklo, jalohaikara, pikku-uikku, amerikantavi, mustatiira, mustapyrstökuiri ja pikkukiljukotka.