Kunniapaikalla saariryhmän korkeimmalla kohdalla seisoo yli 150-vuotias Söderskärin majakka ja sen ympärillä on säilynyt aito majakka- ja luotsimiljöö.
Alueen kulttuuriperintöarvot perustuvat sen monipuoliseen historiaan: Söderskär on osa Suomen merenkulun historiaa, se on toiminut sota-ajan linnakkeena ja kuulunut Helsinkiä kiertävään ilmavalvontaketjuun. Söderskärin lähialueilla on myös historiallisia muinaisjäännöksiä, meriarkeologisia kohteita sekä arvokasta perinnemaisemaa. Söderskär on lisäksi yksi Suomenlahden parhaiten säilyneistä historiallisista majakkasaarista.
- Söderskärin ainutlaatuinen majakka- ja luotsiyhdyskunta
- Sotien aikana enemmän tansseja kuin taistelua
- Ei kauppaa lähellä: kalastuksesta, linnustuksesta ja hylkeenpyynnistä lisäsärvintä
- Taiteilijoiden saari
- Suomen luotsi- ja majakkalaitoksen historiaa
Söderskärin ainutlaatuinen majakka- ja luotsiyhdyskunta
Söderskärin vuonna 1862 valmistuneen uusgoottilaistyylisen majakan on suunnitellut kuuluisa arkkitehti Ernst Lohrmann. Söderskärillä oli tärkeä rooli merenkulussa jo 1700-luvulla, jolloin venäläiset rakensivat sinne ensimmäisen pookin.
Söderskärin torni on yksi neljästätoista Suomeen rakennetuista tiilimajakoista. Majakan ympärillä on yhä ryhmä alkuperäisiä puurakennuksia. Kolme majakanvartijaa perheineen asuivat niin kutsutussa Alatalossa, joka valmistui vuonna 1862. Majakkamestarille rakennettiin 1910-luvulla oma talo, jota Söderskärissä kutsuttiin Ylätaloksi. Pihapiiriin kuuluu lisäksi talousrakennuksia eri vuosikymmeniltä. Majakan länsipuolella on jäljellä 1910-luvulla rakennetun ja 1960-luvulla puretun Ryssvillanin harkkokiviperustus. Entinen luotsitupa vuodelta 1912 sijaitsee Luotsisaaren saaren korkeimmalla kalliokumpareella. Luotsisaarella on lisäksi purjevaja.
Venäläisajan jälkeen suomalaiset jatkoivat majakka- ja luotsitoimintaa. Majakkahenkilöstön virat lakkautettiin majakan automatisoinnin yhteydessä vuonna 1957. Neljä vuotta myöhemmin myös luotsiaseman toiminta lopetettiin. Majakan valo sammutettiin lopullisesti v. 1989.
Sotien aikana enemmän tansseja kuin taistelua
Söderskär oli osa Helsinkiä kiertävää ilmavalvontaketjua ja jatkosodan alussa 1941 saaresta tuli varsinainen linnake. Majakka oli jatkosodan aikana pimeänä, mutta paikalla päivysti majakkamestari ja muutama luotsi. Jatkosodan aikana majakanvartijoiden talossa toimi sotilaskoti ja saarella pidettiin jopa tansseja. Sisällissodan aikana Söderskär toimi valkoisten piilopaikkana. Sotavuodet jättivät jälkeensä saaren maastoon, kun tykinalustoja varten louhittiin kiveä ja rakennettiin betonisia portaita.
Ei kauppaa lähellä: kalastuksesta, linnustuksesta ja hylkeenpyynnistä lisäsärvintä
Merenkululla ohella, kalastuksella on ollut Söderskärillä tärkeä taloudellinen merkitys. Lähiluodoilla, kuten Synnerstlandetissa sekä Luotsisaarella on ollut myös kalastajien väliaikaisasumuksia, kalamajoja. Söderskärin alueella harjoitettiin norpanpyyntiä vuosina 1967-1986 sekä paikallisten että Tytärsaarelaisten toimesta. Söderskärissä on jäljellä myös linnustajien itselleen näkösuojaksi rakentamia kiviladelmia eli paahiksia.
Taiteilijoiden saari
Karunkaunis majakkasaari innoitti myös taidemaalari ja muotoilija Louis Pehr Sparrea, joka vuokrasi vuonna 1905 Söderskärin majakkasaarelta ateljeekseen entisen kala-aitan voidakseen maalata aivan meren äärellä. Myös Metsähallituksen oma graafikko, taiteilija Jari Kostet on kuvannut taiteessaan Söderskäriä ja pitänyt majakkasaarella näyttelyn.
Runoilija Arvo Turtiainen ja Kirjailija- ja taiteilijayhdistys Kiilalaiset tekivät 1930-luvulla kesäisiä moottoriveneretkiä Söderskärille. Turtiaisen runo "Söderskär" tuo hyvin esiin saarien tunnelmaa.
Suomen luotsi- ja majakkalaitoksen historiaa
Keskiajan lopulle asti navigoinnin kiintopisteitä Suomen rannikolla olivat erityiset maastokohdat, kalliot, puut ja kirkontornit. 1500-luvulla Suomen eteläistä rannikkoa ryhdyttiin viitoittamaan kruunun toimesta kummeleilla. Lisäksi laivoja opastettiin merkkitulilla. Seuraavalla vuosisadalla väylien varsille pystytettiin tunnusmajakoita, joiden luota saattoi saada jo mukaansa luotsin.
Valomajakoiden kausi alkoi Itämeren alueella sarastaa jo 1500-luvulla. Tästä huolimatta Suomessa oltiin vielä 1750-luvulle saakka avotulien ja pookien varassa, vaikka Ruotsin kuningas Kaarle XI antoi v. 1696 luotsausasetuksen, joka yhdisti Suomen eteläosan Ruotsin luotsi- ja majakkalaitosorganisaatioon. Edellä mainittua luotsiasetusta pidetään kuitenkin Suomen luotsi- ja majakkalaitoksen perustamisasiakirjana. Suomen ensimmäinen hiilikäyttöinen tunnusmajakka pystytettiin Ahvenanmaan Nyhamniin v. 1751.
Suuri osa eteläisen Suomen luotsiasemista, majakkarakennuksista ja merimerkeistä tuhoutui Suomen sodassa 1808 - 1809. Suomen suurruhtinaskunnan luotsilaitos kuului tuolloin Venäjän keisarikuntaan ja rauhan jälkeen luotsilaitos organisoitui uudelleen.