Salamajärven luonto

Suoerämaata, jonka keskellä rimpipintoja ja vettä. Taustalla kohoaa havumetsikkö.
Salamajärven kansallispuistossa on eteläisen Suomen suurin suoerämaa. Vedenjakaja-alueella sijaitsevan puiston suot ovat märkiä ja linnustoltaan rikkaita. Hilla ja karpalot koristavat syksyisiä soita.
Näin huolehdimme luonnosta

Kiikarissa soiden siivekkäät

Salamajärven luonto on ennen kaikkea suoluontoa. Kansallispuisto on vedenjakajalla, jossa korkeuserot ovat pieniä ja veden virtailu vähäistä; siksi alueella on runsaasti soita. Kansallispuistoa luonnehtivat suuret, avonaiset ja vähäpuustoiset nevat, mutta puistosta löytyy edustava valikoima myös muunlaisia soita. Merkityillä reiteillä on helppo tutustua monipuoliseen suoluontoon.

Valkoviklo kahlaa suon rimmessä.

Kansallispuiston soista merkittävin on Heikinjärvenneva. Sen reunalla olevasta luontotornista voi tarkkailla kansallispuiston runsasta kahlaajalinnustoa, joista yleisimpiä ovat valkoviklo, liro, töyhtöhyyppä, taivaanvuohi ja pikkukuovi.

Nauru- ja pikkulokkiyhdyskuntien suojissa pesii haapana, tavi ja jouhisorsa. Kaukoputkella voi seurata myös metsähanhien, kurkien ja laulujoutsenten elämää nevalla. Hyvällä tuurilla suon yllä voi nähdä kaartelemassa erämaan upeimman petolinnun, maakotkan.

Retkeilijä ja koira seisovat ison puun vieressä. Retkeilijä koskettaa toisella kädellä puun runkoa ja katsoo kohti puun latvaa.

Koirajoen aarnimetsä

Kansallispuiston edustavinta metsäluontoa on Koirajoen aarnialue, joka on suojeltu Metsähallituksen omalla päätöksellä jo vuonna 1912. Koirajoen mäntyvaltaisessa aarniometsässä on huomattavan paljon suuria vanhoja puita. Monimuotoisuutta lisäävät lehtipuut, järeät kelot ja muutenkin runsas lahopuusto. Luonnonmetsässä viihtyvät monet uhanalaiset vanhan metsän lajit.

Aarnimetsä, jossa puustoa on hyvin tiuhaan. Maata peittää sammaleet ja varvut.

Metsän siimeksessä viihtyvistä linnuista runsaimpia lajeja kansallispuistossa ovat peippo, pajulintu, kirjosieppo, harmaasieppo ja vihervarpunen. Leppälinnun tapaa usein männikössä, jossa se pesii vanhassa tikan kolossa. Hippiäisen korkeaa ja hentoa laulua taas kuulee kuusikossa. Puunrungoilla kiipeilevä puukiipijä etsii hämähäkkejä kaarnan raoista. Pesänsäkin se tekee mieluiten vanhan puun kaarnan rakoon. Pohjois-Suomessa pääosin esiintyvän järripeipon kanta on vielä voimissaan Salamajärven karuissa metsissä, vaikka lajin esiintyminen siirtyykin koko ajan pohjoisemmaksi ilmastonmuutoksen myötä.

Metsäpeura Salamajärvellä

Metsäpeura hävisi Suomen luonnosta vuosikymmeniksi viime vuosisadan alussa. Vuonna 1979 Salamajärven kansallispuistoon Kuhmosta siirretyistä (metsa.fi) 2 hirvaasta ja 8 vaatimesta on kasvanut Suomenselälle yli 2000 yksilön peurakanta.

Metsäpeurahirvas katselee kohti kuvaajaa sumuisen metsän keskeltä.

Hyvällä onnella retkeilijä voi nähdä metsäpeuran kansallispuiston retkeilyreiteillä. Kesällä peurat ja niiden vasat laiduntavat pieninä ryhminä puiston suoalueilla. Syksyisin ne vaeltavat tokissa talvilaitumille länteen, kansallispuiston ulkopuolelle. Keväällä ne palaavat taas takaisin puistoon vasomaan.

Lisätietoa metsäpeurasta ja sen elintavoista löytyy Metsähallituksen verkkosivustolta (metsa.fi).

Salamajärven kansallispuisto

  • Perustettu 1982
  • Pinta-ala 65 km²

Salamajärven kansallispuiston piirretty tunnus. Soikeassa tunnuksessa on kuvattu metsäpeura kävelemässä. Tunnuksen ulkoreunoilla kiertää teksti: Salamajärvi kansallispuisto national park.

Salamajärven kansallispuiston tunnus on metsäpeura