Repoveden historia

Metsät hyötykäytössä

Repoveden alue oli tärkeä eränkäyntialue kivikaudella ja pitkään sen jälkeenkin. Kivikautisesta asutuksesta on säilynyt muistoina kalliomaalauksia sekä muinaisia työkaluja ja metsästysvälineitä. Tärkeimmistä saaliseläimistä kertovat paikannimet, kuten Terrilammet (terri = teeri) ja Peuranen-järvi. Alueelle tuli 1200-1300-luvulla asukkaita Karjalasta, mistä Repo-nimi on peräisin.

1600-luvulla Repovedellä alkoi kasken- ja tervanpolton kausi, jolloin alueen metsiä hakattiin ensimmäisen kerran. Tervanpoltto on paikannimien perusteella keskittynyt Tervajärven ympäristöön, mutta metsittyneitä tervahautoja on löydetty myös muualta Repoveden alueelta. Tervanpoltto oli tärkeä Repoveden metsien käyttömuoto aina 1800-luvulle asti.

Metsäteollisuus saapuu Repovedelle

1700-luvulla ryhdyttiin pienimuotoisesti hakkaamaan puuta vesisahojen käyttöön. Voikoskelle perustettiin saha vuonna 1770 ja Tervarummussa toimi pieni saha 1820-luvulta vuoteen 1858 asti. Sahatoiminta sai uutta puhtia 1900-luvun alussa, kun Hillosensalmen Sahaniemeen perustettiin höyrysaha. Hillosensalmen kylä sai sahasta uutta virtaa töiden ja sähköistämisen myötä.

Kymijokivarteen rakennettiin 1800-luvun lopulla kolme paperitehdasta, jotka vuonna 1904 yhtyivät Kymiyhtiöksi, nykyiseksi UPM-Kymmeneksi. Vuonna 1889 valmistui Savonrata, mikä mahdollisti puun kuljetuksen paperitehtaille rautateitse. Repovesi sijaitsi myös hyvien uittoreittien äärellä. Hyvät kulkuyhteydet tekivät Repovedestä haluttua metsäaluetta. Repoveden metsien pääosa siirtyi Kymiyhtiölle vuonna 1913.

Uittoja ja hakkuita

Uittojen aikakausi oli Repovedellä 1800-luvulta 1960-luvulle. Puuta korjattiin 1960-luvulle asti miesten ja hevosten avulla. Talvella puut tuotiin järvien jäälle, josta ne kevättulvien avulla uitettiin puroja myöten isompiin järviin. Kivikkoisten koskien yli rakennettiin uittorännejä. Vuonna 1912 rakennettiin Kuutinkanava uittoränneineen oikaisemaan tukkien kulku Tervajärveltä suoraan Repoveden Kuutinlahteen. Jotta uittoränniin eli ruuheen riitti vettä, piti Tervajärven vedenkorkeutta nostaa 0,5-1 metriä tammien eli patorakennelmien avulla. Viimeistä uittokesää Repoveden vesillä vietettiin vuonna 1968.

Vuosina 1968-1974 rakennetut tiet mahdollistivat laajat avohakkuut Repoveden koskemattomissa metsissä. 1970-luvulla puita alettiin kaataa ja korjata koneellisesti. Hakkuun jälkeen metsät uudistettiin pääasiassa istuttamalla. Viimeinen kulotus tehtiin Repovedellä vuonna 1977. Nyt tulenkäyttö on tulossa takaisin Repovedelle. Metsäpaloja muistuttavilla poltoilla saadaan alueelle palanutta puuta, joka on välttämätöntä monille uhanalaisille lajeille.

Metsät suojellaan

Vuonna 2001 Repoveden alueen suojelutilanne parani merkittävästi, kun UPM (upm.com) lahjoitti noin 560 ha metsää perustettavaa kansallispuistoa varten sekä esitti perustettavaksi omille mailleen laajan Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualueen. Repoveden kansallispuisto (1500 ha) ja Aarnikotkan metsän suojelualue (1400 ha) muodostavat nyt yhdessä lähes 30 km²:n laajuisen upean luonnonsuojelualuekokonaisuuden. Repovesi on Kaakkois-Suomen suurin metsäluonnon suojelualue.

Lue lisää: 
Metsähallituksen julkaisusarjaan kuuluva Sama maisema, eri kulkijat on ladattavissa maksutta.