Pyhä-Häkin historia

Pyhä-Häkin metsien suojelun alkuajat

Mallia Yellowstonen kansallispuistosta

Yli 60-vuotias kansallispuisto

Poika-ahon torppa

Pyhä-Häkillä on hyvin arkinen historia. Suomessa 1700-luvulla toteutetussa isojaossa Pyhä-Häkin kruununmetsä ei yksinkertaisesti kelvannut kenellekään. Kangasmailla kasvoi runsas puusto, mutta koska alueella ei ollut vesistöä, puita ei saanut kuljetettua myytäväksi. Suotkin olivat liian vetisiä viljelyyn, joten alue jäi valtion liikamaaksi.

Pyhä-Häkin metsät suojellaan

Vuonna 1912 Pyhä-Häkin kruununpuiston yhteydestä erotettiin säästömetsä, joka rauhoitettiin "kaikelta maan ja metsän käytöltä" ja jota alettiin kutsua luonnonpuistoksi. Alue oli ehdolla kansallispuistoksi jo vuonna 1938, mutta sota-aika siirsi toteutuksen vuoteen 1956.

Pyhä-Häkin nimi tulee alueelle vuonna 1554 asettuneen Mauno Häkkisen sukunimestä. Häkkisen talo oli puiston eteläpuolella Pyhäjärven rannalla. Kun noin 30 km päässä asui Niilo Häkkinen, tarvittiin Häkkisten erottamiseksi etuliite. Mauno Häkkisen talo ja kylä sai nimekseen Pyhä-Häkkilä, koska se sijaitsi Pyhäjärven rannalla. Myöhemmin kylän nimeksi tuli yksinkertaisesti Häkkilä. Pyhä-Häkki nimi jäi tarkoittamaan valtion maalle perustettua kruununpuistoa.

Mallia maailmalta

Pyhä-Häkin alueen läpi on kulkenut vuosisatainen polku, jonka varrella kasvavaa ikipetäjää on käyty tervehtimässä jo sukupolvien ajan. Kun puiston polkuja alettiin suunnitella, mallia käytiin ottamassa Amerikan Yellowstonen kansallispuistosta. Sieltä saatuja näkemyksiä toteutettiin Pyhä-Häkissä mahdollisuuksien mukaan, tosin mittakaava oli huomattavasti pienempi.

Puistoon raivattiin miesvoimin kaksi luontopolkua. Toinen kattaa alueen kaikki tärkeimmät maasto- ja luontokohteet, toinen kiertää vanhassa metsässä. Ikipetäjä, s.1518, kuoli vuoden 2004 elokuussa ja pian siitä tulee kelo. Valtavan petäjän latvuksissa ovat humisseet kolmen isännän tuulet ja tuiskut, ensin Ruotsin, sitten Venäjän ja nyt Suomen.

Vakaata ja rauhallista kansallispuistoelämää jo yli 60 vuotta

Saarijärvellä sijaitseva Pyhä-Häkin kansallispuisto perustettiin kuuden muun suomalaisen kansallispuiston kanssa vuonna 1956. Puiston perustaminen sujui sitä luonnehtivalle vanhalle metsälle ominaiseen rauhalliseen tapaan, sillä alue oli jo valmiiksi kokonaan valtion hallussa ja metsätaloustoimenpiteiltä suojeltu. Vuoden 1982 laajennuksessa Pyhä-Häkin pinta-ala kasvoi 13 neliökilometriin.

Pyhä-Häkin kansallispuiston parissa vuodesta 1980 työskennellyt, nyt jo eläkkeelle jäänyt metsänhoitaja Juhani Saarinen ihmetteleekin, miten hyvin puisto on säästynyt kaikenlaisilta mullistuksilta. "Ainakaan minun tietooni ei ole tullut mitään ristiriitoja, mutta olihan sopeuttamisaikakin, valtion säästömetsän perustamisesta vuonna 1912 kansallispuiston perustamiseen, varsin pitkä", Saarinen pohtii. Paikalliset ovat suhtautuneet kansallispuistoon koko ajan "asiallisen suopeasti". Saarisen mukaan erityisesti nuoret pitävät puistoa tärkeänä.

Metsäpalot ja myrskytuhot muuttivat menneinä aikoina paljon Pyhä-Häkin alueen metsien rakennetta, mutta puiston perustamisen jälkeen suurilta luonnonmullistuksilta on vältytty. Ääriolosuhteetkaan, kuten poikkeuksellisen kuivat kesät, eivät hetkauta Pyhä-Häkin elämää. 

Yhtenä mieleenpainuvana tapauksena puiston rauhallisesta elämästä Saarinen muistelee muutaman vuoden takaisia lapinpöllön pesintöjä. "Toinen pesistä oli niin lähellä merkittyä polkua, että sen saattoi nähdä polulta poistumatta. Siinä sitten jännättiin, miten poikasten lähtö maailmalle onnistuu ja saadaanko retkeilijöiltä korvausvaatimuksia päänahkaa raapineista pedoista. Poikaset häipyivät kuitenkin pesästä Pyhä-Häkille ominaiseen rauhalliseen tapaan kenenkään tietämättä", Saarinen muistelee.

Tule tunnelmoimaan Poika-ahon torpalle

Pyhä-Häkin alueen asutushistoria alkaa yli sata vuotta ennen kansallispuiston perustamista, sillä vuonna 1854 sinne perustettiin Poika-ahon kruununmetsätorppa. Se mainitaan ensimmäisen kerran Saarijärven kirkonkirjojen asukasluettelossa 1860. Vuonna 1869 torppa määrättiin väliaikaiselle verolle, ja veron määräksi 137,4 litraa jyviä.

Ensimmäisen kontrahdin eli sopimuksen Metsähallituksen kanssa Poika-ahon tilasta teki August Viktor Häkkinen vuonna 1889. Torpan hallussapito-oikeuden jatkumiseksi Augustin tuli pitää rakennukset ja viljelykset kunnossa sekä raivata vuosittain neljännes tynnyriala peltoa ja viidennestynnyriala kytöä. Pellonraivauksen yhteydessä syntyivät nykyisinkin jäljellä olevat komeat kiviaidat. Vuosina 1855 ja 1858 alueella raivosivat suurpalot, jotka vaikuttivat merkittävästi maisemaan. Kontrahdissa painotettiinkin erityisesti sitä, että torpparin tuli valvoa ettei valkea päässyt metsässä irralleen.

Kruununmetsätorpista pidettiin katselmus viiden vuoden välein. Poika-ahon ensimmäisessä katselmuksessa vuonna 1895 todettiin muun muassa, että asuinrakennus ja navetta olivat uusia, juuri valmistuneita. Sauna ja riihi puolestaan olivat niin heikossa kunnossa, että uudet olisi rakennettava välittömästi. August Häkkisellä oli hevonen, kolme lehmää ja kolme lammasta. Puun käyttö kirjattiin tarkasti ylös. Polttopuut piti koota kuivista hongista, maassa olevista rangoista ja latvoista. Niitä arveltiin kuluvan vuodessa 50 kuutiota. Katselmuksen pitänyt metsänhoitaja Arthur Böök muistutti erityisesti, että kaskeaminen oli kielletty.

Vuonna 1904 August Häkkisen leski myi Poika-ahon hallintaoikeiden Otto Hänniselle. Torpan kaupat eivät olleet periaatteessa laillisia, mutta niitä tehtiin paljonkin. Poika-ahon kauppahinta oli 1 200 markkaa. Torppa itsenäistyi vuonna 1933.

Myöhemmin Poika-aho toimi mm. kämppänä, jolloin kamarin ja tuvan välille tehtiin ns. elämänluukku. Tila siirtyi Blomin suvun kautta Metsähallitukselle vuonna 1977. Tilan päärakennus remontoitiin vuokratuvaksi vuosina 1999 - 2000. Tällöin siihen muurattiin tulisija sekä uusittiin lattiat, katot, ovet ja ikkunat. Nykyisin Poika-aho on vuokratupana.

Lähde

• Vauramo Anu: Katsaus Poika-ahon entisen kruununmetsätorpan menneisyyteen, Metsähallitus, 1993.