Alueen korkeat kalliomäet sekä varjoisat painanteet tekevät maastosta vaihtelevaa. Yhtenäistä metsämaisemaa rikkovat lukuisat järvet ja pienet metsälammet. Virkistysmetsän suot ovat lähinnä pienialaisia puronvarsisoita ja suopainanteita.
Tuttuja lajeja ja erikoisuuksia
Metsät ovat pääosin nuoria mäntyvaltaisia sekametsiä. Pukalan vanhimmat metsät löytyvät järvien rannoilta ja Pukalajärven saarista. Tyypiltään alueen metsät ovat tuoreita ja kuivahkoja kangasmetsiä. Kuivahkoilla kankailla on männiköitä sekä mäntyvaltaisia sekametsiä, joiden tunnuslajeja ovat mm. puolukka, kanerva. Tuoreilla kankailla valtapuuna on kuusi. Niiden aluskasvillisuus on kuivahkoja kankaita rehevämpää. Mustikan ja puolukan lisäksi heiniä ja ruohoja on runsaasti, mm. metsämaitikkaa, oravanmarjaa ja metsäkastikkaa.
Kasvi- ja sieniharrastajille löytyy Pukalan vanhemmista metsistä harvinaisempiakin lajeja tutkittaviksi. Pussikämmekkä, kirkiruoho ja runsaslukuiset yövilkat edustavat virkistysmetsässä viihtyviä kämmekkäkasveja. Sienistä maininnan arvoinen on mm. kosteikkovahvero.
Metsien ja järvien eläimet
Virkistysmetsän järvillä ja lammilla viihtyy kaksi harvinaistunutta lintulajiamme. Kuikka sukeltelee kirkasvetisissä järvissä. Kaakkuri puolestaan viihtyy paremmin suorantaisilla lammilla pesimässä, mutta hankkii sekin ruokakalaa kirkkaammilta vesiltä.
Kanalinnuista teeri ja pyy viihtyvät alueella. Alueen metsänhoitotöissä pyritään säilyttämään ruokailupuiksi koivuja teerille ja leppäryhmiä pyille. Talvisin hangella on usein hirvien, valkohäntäpeurojen ja jänisten jälkijonoja. Pukalan taimikot tarjoavat niille runsaasti syötävää.
Pukalajärven syvyyksissä viihtyy hyvä taimen- ja muikkukanta. Järveen on lisäksi istutettu siikaa ja järvitaimenta säännöllisesti.
Metsät talouskäytössä
Suurin osa Pukalan virkistysmetsästä on talouskäytössä. Polkujen läheisyydessä metsänhoitotoimet tehdään virkistyskäyttö huomioiden ja hakkuutähteet kerätään pois poluilta. Pukalaan on laadittu alue-ekologinen suunnitelma (julkaisut.metsa.fi) jossa joitakin alueita on rajattu pois metsätalouskäytöstä. Monet järvien rannat ja järviä yhdistävät purot jätetään metsänhoitotöiden ulkopuolelle tai käsitellään vain varovasti. Ne toimivat ekologisina käytävinä, joita pitkin eliöt voivat siirtyä alueelta toiselle.