Suomen tunnetuimpiin linnavuoriin kuuluva Pisamalahti karujen ja kallioisen havumetsien keskellä ja Saimaan aaltojen yläpuolella tarjosi suojaa ympäristön asukkaille rautakauden lopulla. Mäkilinnan kivivalli on säilynyt poikkeuksellisen hyvin kertomaan menneistä ajoista.
Pako- ja puolustuspaikka
Rautakauden ja keskiajan alun levottomina aikoina suomalaiset turvautuivat toisinaan linnavuoriksi kutsuttuihin muinaislinnoihin turvapaikkoina ja puolustusvarustuksina, kenties myös vartiopaikkoina. Linnavuoret olivat jyrkkäseinäisiä kallioita, joiden loivimmille reunoille rakennettiin suojavarustuksia.
Koko Suomesta tunnetaan noin sata linnavuorta, joista Pisamalahden linnavuori on jylhimpien joukossa. Sillä ei ole koskaan ollut pysyvää asutusta. Seudun asukkaat pakenivat sinne milloin lännen ruotsalaisia, suomalaisia ja hämäläisiä, milloin idän karjalaisia ja venäläisiä.
Pisamalahden linnavuorta arveltiin ennen ristiretkiaikaiseksi, eli sen katsottiin ajoittuvan noin 1000–1100-luvulle. Nyttemmin sen käytön epäillään alkaneen jo aiemmin. Linnavuoren lähialueilta kertynyt tutkimusaineisto ja etenkin parin kilometrin päässä sijaitsevan Mustikkalammen pohjaliejun sedimenttitutkimus on osoittanut, että seudulla on ollut asutusta ja rukiin viljelyä jo 480-luvulla ajanlaskumme alun jälkeen. Jatkuva viljely saattoi alkaa viikinki- ja ristiretkiajan taitteessa eli 1000-luvun alussa.
Komea kivivalli yhä nähtävillä
Pisamalahden linnavuoren laki on laajuudeltaan noin 120 x 100 metriä. Kallion rinteet ovat veden puolelta etelässä, lännessä ja pohjoisessa äkkijyrkät. Vain idässä kallion rinne on loivempi. Siellä linnan suojana on ollut puolustusvarustus, jonka perustuksen kivivallia on säilynyt noin 120 metrin matkalta. Aikanaan kivivallin päällä on ollut puisia varustuksia.
Pisamalahden säilyneitä kivivalleja pidetään komeimpina koko Suomessa. Nämä noin kolme metriä leveät vallit ovat ulkosivultaan enimmillään 2,7 metriä korkeat. Rakenteeltaan valli on kylmämuurattu: kivet on tiiviisti ladottu päällekkäin ilman sideainetta kuten laastia. Vallin sisäpuolella on tasaisin välein toistakymmentä kasaa, joissa on nyrkinkokoisia kiviä. Ne on tulkittu linnan puolustamista varten kerätyiksi heittokivikasoiksi.