Etelässä maisemia hallitsevat Kaamasjoki ja sitä ympäröivät laajat suoalueet. Palsasuot ja järvet vuorottelevat maisemassa tunturi-koivikoiden kanssa. Erämaan merkittävimmät järvet ovat kalaisat Luomusjärvet, jotka upea Luomusharju halkaisee. Kevon reitti kulkee tällä kapealla ja terävä-harjaisella hiekkaharju-muodostumalla. Harjun laella on nähtävissä merkkejä muinaisesta peuran kuoppapyynnistä.
Erämaan keski- ja pohjoisosassa kohoaa tunturiylänkö. Koska ylänkö on lähes tulkoon puutonta, on eräretkeilijän varustauduttava vaikeisiin olosuhteisiin. Leiriytyminen puuttomalla ylängöllä kesäisen lumimyrskyn yllättäessä saattaa olla ongelmallista. Lounaassa Karigasniemen suunnalla jyhkeä Ailigas-tunturi on näkyvä maamerkki erämaankulkijalle. Lännessä ja pohjoisessa aluetta reunustava jyrkkätörmäinen Tenojoki yllättää vaeltajan jokilaakson rehevyydellä.
Tunturit ja vaarat
Alueen keski- ja pohjoisosalle on ominaista loivapiirteinen tunturiylänkö, jota syvään uurtuneet jokilaaksot rikkovat. Jokilaaksojen jylhänkauniit ja vehmaat tunturikoivikot luovat jyrkän vastakohdan paljakan puuttomalle karuudelle. Matka taittuu tunturikankailla joutuisasti, mutta lukuisten jokien ylittäminen hidastaa vaeltajaa - etenkin sadekausina.
Alueen keskiosassa palsasoiden reunustamat Paistunturit kurkottavat pyöreät lakensa yli 600 metrin korkeuteen. Erämaan korkein huippu on Gáimmoivi (619 m). Paistuntureiden korkein laki, Guivi (641 m), komistaa Kevon luonnonpuistoa. Erämaan keski- ja eteläosissa on laajoja tunturimittarin toukkien aiheuttamia tuhoalueita. Latvuksettomat tunturikoivujen rangat luovat hiukan aavemaisen tunnun tunturinrinteille.
Paistuntureiden eläimistö
Paistuntureilla on tyypillinen ja monipuolinen tunturilajisto. Lajistoon kuuluu joitain harvinaisuuksiakin. Tunturialueilla eläinkantojen vuotuiset vaihtelut ovat suuria. Myyrien ja sopuleiden sekä niitä syövien petojen määrät vaihtelevat jaksoissa, joissa nousu-, huippu- ja romahdusvuodet seuraavat toisiaan.
Paistunturin alue, kuten muukin Utsjoki, on vanhaa naalien asuinaluetta. Viimeisin naalin pesintä oli juuri Paistunturin erämaassa vuonna 1996. Muistona ajalta, jolloin naaleja pesi vielä useita pareja, Paistunturin alueelta tunnetaan runsaat 20 vanhaa pesäkumpua. Täysin toivoton naalitilanne ei ole, sillä Suomessa tehtiin vuonna 2003 toistakymmentä näköhavaintoa naalista - näistä muutama Paistunturin alueella.
Kaikkien yksittäistenkin naalihavaintojen saattaminen seurantaryhmän tietoon on ensiarvoisen tärkeää. Naaliasioista vastaa Tuomo Ollila Lapin luontopalveluista, puh. 0400 241 448. Myös tunturihaukasta tehdyt havainnot ovat tärkeitä ja tervetulleita.
Näkyvin erämaan linnuista lienee riekko, jonka tapaa tunturikoivikoista ja jokivarsista kaikkina vuodenaikoina. Tunturit ja suot ovat alakuloisesti piiskuttavan kapustarinnan elinaluetta. Taivaansineä vasten voi nähdä piekanan kaartelemassa.
Erämaan kasvillisuus
Erämaa-alueella esiintyvät tavanomaiset tunturi- ja suolajit. Vaeltaja löytää tunturiylängöltä tuttuja tunturikasveja, kuten vaivaispajun, kurjenkanervan ja uuvanan. Uuvana on hyvä esimerkki siitä, kuinka kasvit ovat sopeutuneet ankariin olosuhteisiin: kasvi kasvaa patjamaisesti hyvin matalana, ja mättäässä lämpötila voi olla monta astetta ympäristöä korkeampi. Soilla kasvavat muun muassa vaivaiskoivu, variksenmarja ja hilla sekä rimmissä esimerkiksi aapa- ja jouhisara.