Paimensaaressa oli paljon hyödyllisiä kotieläimiä, joiden hoitaminen työllisti sisaruksista eniten Helmiä. Kesäisin metsälaitumelta saattoi kantautua pihaan lehmänkellon kalkatus. Kotitarpeiksi maidosta valmistettiin voita ja piimää. Hiltusten kissakin sai oman maitotilkkansa. Lehmät lypsivät maitoa niin hyvin, että sitä saattoi viedä Levälahden meijeriin 1960-luvulta lähtien.
Laiduntamassa oli myös muutama lammas. Villalangasta saaren naisväki teki lämpöisiä takkeja ja villasukkia. Joukon jatkeena laitumella hyöri sikakin. Pihan pohjoislaidalle sijaitsevassa kanalassa saattoi puolestaan olla lähes 70 kanaa, jotka kesäisin pääsivät kuopsuttelemaan aidatulle alueelle. Navetan viereisessä tallissa pidettiin hevosta, ja totta kai Paimensaaressa oli myös vahtikoira. Saaressa oli kotieläimiä aina vuoteen 1987 asti, jolloin saaren viimeinen asukas Janne muutti mantereen puolelle asumaan.
Syksyisin sisaruksia työllisti sadon korjuu. Pelloissa kypsyi ruista, kauraa ja vehnää. Riihi ja kuivaamo sijaisivat hieman kauempana pihasta, sen länsipuolella. Alkuaikoina vilja kuivattiin riihessä, mutta puimakoneen oston myötä Paimensaareen rakennettiin kuivaamo. Monien kyläläistenkin viljat kuivattiin Hiltusten kuivaamossa. Omassa pellossa kasvatetusta pellavasta tehtiin puolestaan alusvaatteita. Ida olikin taitava pellavan kehrääjä.
Pieni paja rakennettiin päärakennuksen eteläpuolelle pihapiirin liepeille. Siellä saattoi takoa niin maanmuokkausvälineitä kuin pieniä tarve-esineitäkin. Paja oli miesten valtakuntaa, kun taas naiset vastasivat pyykinpesusta. Pyykkitupa sijaitsi saaren itärannan venevalkamassa, mutta muuten rannat ovat säilyneet rakentamattomina. Talolta on rantaan matkaa runsas sata metriä. Pyykkitupa oli kätevästi veden äärellä, sillä ennen vanhaan pyykit huuhdottiin järvessä. Yleensä suurpyykit pestiin vain muutaman kerran vuodessa, jolloin pyykkituvassa leijui voimakas lipeäsaippuan haju. Pyykkituvassa oli myös mahdollista värjätä villalankaa luonnonväreillä.