Oulujärven luonto
Pitkien hiekkarantojen Oulujärvi
Oulujärvi itsessään on upea nähtävyys. Vedet, hietikot ja mäntymetsät ovat ainutlaatuisia. Retkeilyalueen polut kulkevat avarissa männikkömetsissä ja rantatöyräillä. Pitkiltä hiekkarannoilta löytää oman suosikkipaikan uinti- ja rantaretkelle.
Oulujärven retkeilyalueeseen kuuluu Oulujärven Manamansalon saarella ja Oulujärven Niskanselällä olevia maa- ja vesialueita. Retkeilyalueeseen kuuluvat Niskanselän saaret Ykspisto, Ylä-Mulkku ja Kaarresalo sekä osia Honkisesta, Kuostonsaaresta ja Jylhänniemestä. Alueen pinta-alasta 64,3 km² on vesialueita, saaria ja mannerta 14 km².
Manamansalon luonnon erityispiirteitä ovat jäkälikkökankaat, Oulujärven rantajyrkänteet sekä kalastuskohteina suositut metsälammet. Kirkasvetisten metsälampien luontainen kalakanta koostuu ahvenista, hauista ja särkikaloista. Kalakantaa vahvistetaan mm. siian ja harjuksen poikasistutuksilla. Lisäksi Särkiseen istutetaan pyyntikokoista kirjolohta.
Oulujärvi on Suomen neljänneksi suurin järvi. Se vapautui jääkauden jälkeisestä jääkuoresta noin 9100 - 9400 vuotta sitten. Järven pinta-ala vaihtelee säännöstelystä riippuen 778 - 944 km²:n välillä. Keskisyvyys on noin 7 metriä, syvimmissä kohdissa vettä on noin 38 m.
Oulujärvi laskee Oulujoen kautta Pohjanlahteen ja on Kajaaninjoen myötä yhteydessä Nuasjärveen. Oulujärvi saa 87 % vesistään Kiehimäjoen ja Kajaaninjoen kautta. Järvi kuuluu Oulujoen vesistöön ja Hyrynsalmen ja Kuhmon vesireitteihin. Oulujärven Niskanselkä ja Ärjänselkä muodostavat Suomen suurimmat yhtenäiset järvenselät.
Oulujärven aavojen kareista monet ovat paljaita, jään kasaamia kiviröykkiöitä, mutta suurin osa saarista on hiekkarantaisia. Selkävesien reunoilla on hiekkapohjaisia matalikkoja, joille järvitaimenet nousevat ruokailemaan.
Kainuun meri
Oulujärven retkeilyalue sijoittuu kolmiselkäisen Oulujärven Niskanselän rannoille ja saariin. Niskanselkä on Suomen laajimpia järvenselkiä ja vaikka saaria on monta, ne ovat harvassa ja suurin osa niistä on pieniä. Maisema ja elinolot muistuttavat meren ja sen rantojen oloja. Kainuun Meri tuoksuukin vähän mereltä.
Aallot ovat välillä suuria, jäät paksuja ja tuuli tuivertaa. Kesällä aurinko paahtaa hiekkarantojen ja kivenkolojen eläjiä armotta.
Oulujärvi on muuttunut jatkuvasti senkin jälkeen, kun se kuroutui Ancylusjärvestä 9000 vuotta sitten. Se on valunut jääkauden jälkeisen maan kohoamisen myötä itään päin metsiin ja soille, ja niin ovat muodostuneet Ärjänselkä ja Paltaselkä. Niskanselkä on Oulujärven vanhin osa. Oulujärven retkeilyalue on osa Unescon nimeämää Rokua Geopark -aluetta. Oulujärven retkeilyalue kuuluu Suomen ja Viron yhteiseen retkeilyalueverkostoon.
Järven pinta-ala vaihtelee nykyäänkin, kun järveä säännöstellään voimaloiden tarpeisiin. Keskimäärin se on 925 km2, mutta voi vaihdella vuoden mittaan yli sadan neliökilometrin verran, koska rannat ovat matalia.
Jääkauden muovaama
Jääkausi lajitteli, kasasi ja kuljetteli kiviä ja hiekkaa ja paljasti ja hioi kallioita, rakenteli maisemaa. Retkeilyalueen rannoista suurin osa on hiekkaisia tai kivikkoisia. Manamansalosta Säräisniemeen kulkee jäätikköjoen kasaama hiekkainen harjujakso, jonka kivisempi ydinharju on löydettävissä Manamansalossa. Tuulikin on muinoin kuljetellut Manamansalon hiekkaa ja kasannut dyynejä, jotka nyt ovat männikköisiä kumpareita.
Rantojen rankat olot
Hiekkaisella ja soraisella suuren järven rannalla kasvaminen on haastavaa. Aallot ja tuuli liikuttavat kasvualustaa. Vesi nousee ja laskee. Keväällä tulevat jäät ja jyräävät yli. Elossa pysymiseksi on oltava monta keinoa pitää kiinni ja löytää uusia kasvupaikkoja.
Rantavehnä panostaa juuriin, niitä on paljon ja ne ovat pitkiä, hyviä ankkureita. Pienikin pätkä riittää uudeksi aluksi, kun jää siirtää hiekan ja sen mukana katkotut juuret uuteen paikkaan.
Rantakukka viihtyy lokkiyhdyskunnan liepeillä, siinä se hyötyy ulosteiden typestä. Rantakukan keino selvitä kovissa oloissa on paitsi vahva juuristo, myös kyky varmistaa kukkien pölytys muuntelemalla kukkien muotoa niin, että niissä on monenlaisille pölyttäjille sopivia. Siemenet ovat pieniä ja kelluvat kauas ja talvella kiitävät tuulen mukana jäätä pitkin.
Hiekan muotoja
Oulujärven aallot ja jäät ovat aikojen kuluessa syöneet Manamansalon pohjoisrantaa niin, että se paikoin kohoaa hiekkaisina törminä, jotka vähitellen sortuvat ja vievät mukanaan puitakin. Harvinaisiksi käyneet törmäpääskyt tekevät tunnelipesiään törmiin.
Manamansalon saarella on pieniä harjulampia, joista ovat tarinan mukaan peräisin maat läheisen Kivesjärven saariin. Lammet ovat enimmäkseen harjusoran sisässä hitaasti sulaneiden jääjärkäleiden jättämiä kuoppia eli suppia, niin syviä, että ne ulottuvat pohjaveteen.
Rehevyyttä karun keskellä
Manamansalossa soita on matalissa painanteissa ja lampien rannoilla. Oulujärven isommissa saarissa karuuden keskeltä voi löytää pienen luhtaisen rantasuon, joka korkean veden aikaan saa vettä ja ravinteita järvestä. Retkeilyalueella sijaitsevan Kuoston saaren Säippäsuo on niistä rehevin.
Retkeilyalueen metsät ovat suurimmalta osalta hiekkamaiden karunpuoleisia männiköitä. Manamansalon nuorten metsien seassa on vanhempiakin alueita, joissa iän tuoma rikastuminen alkaa näkyä.
Suurempien saarten metsät ovat vähän rehevämpiä. Kuostossa ja Kaarresalossa on iäkkäämpiä ja maisemallisesti arvokkaita metsiä. Ne ovat tärkeitä mm. alueen linnuston monimuotoisuudelle. Metsienkäsittelyssä retkeily, maisema ja luonto otetaan korostetusti huomioon.
Luonnontilaista saariluontoa
Retkeilyalueen metsät ovat enimmäkseen kuivan kankaan männiköitä. Saarista löytyy myös kuusisekametsiä sekä varttuneempia metsiä. Matkailun ja retkeilyn kannalta keskeiset alueet ovat komeita petäjiköitä tai varttuneita kasvatusmetsiä. Luonnontilaisia metsiä alueella on vähän. Edustavimmat vanhat metsät löytyvät Rapsunkankaan ja Jylhänniemen aarnialueilta. Muutoin retkeilyalueen metsät ovat Metsähallituksen luonnonhoitometsää.
Linnut
Oulujärven retkeilyalue on sekä kasvillisuutensa että eläimistönsä puolesta mielenkiintoista siirtymäaluetta. Täällä on lapintiiran ja punajalkaviklon eteläisimmät sisävesien pesimäalueet. Merimetsot voi jäävät alueelle nykyisin koko kesäksi. Myös räyskä on pesinyt Oulujärvellä useita kertoja. Onpa Oulujärveltä tehty havaintoja jopa karikukosta, merilinnusta jota juuri sisävesiltä löydä.
Alueelle tyypillisiä lintuja ovat lokkilajit ja kalatiira sekä kuikka, kaakkuri ja tukkakoskelo. Kahlaajista yleisimpiä ovat rantasipi, liro ja pikkutylli. Mäntykankailla puolestaan esiintyvät mm. metsäkirvinen, leppälintu, käki ja kulorastas.
Merilintujakin sisävesillä
Retkeilyalueeseen lomittuu myös Oulujärven lintusaarten suojelualue. Vesilinnusto on runsas ja monilajinen, lokeilla ja tiiroilla on pesimäyhdyskuntia ja rantojen kosteikoilla on hyvät olot kahlaajille. Oulujärvellä tavattavat, yleensä merialueilla viihtyvät linnut, kuten räyskä osoittavat, että Kainuun Meri on nimityksensä arvoinen. Pesimäaikaan on hyvä pysyä poissa kivikko- ja sorarannoilta.
Selkälokki on kaikista linnuista suomalaisin, sen alalajin ssp. fuscus koko maailman kannasta pesii Suomessa noin 50 %. Laji on kovasti vähentynyt, joten pesintä Oulujärvellä on sille tärkeää.
Räyskä on tosi iso tiira, jonka rääkäisy ei ole elegantti. Toisin kuin muut tiirat se pesii myös yksittäisinä pareina.
Kalavesiä
Oulujärven Retkeilyalueella kalastetaan Oulujärvellä ja Manamansalon saaren lammissa. Oulujärvessä ja siihen laskevissa joissa esiintyvät ja lisääntyvät kaikki alueelle tyypilliset kalalajit, Kainuun maakuntakalaksikin valittu kuore eli norssi on pieni parvikala jolla on suuri merkitys järven kalastossa mm. kuhan ravintona. Oulujärven ahven-, hauki-kuha- ja muikkukannat ovat vahvat. Selkävesien muikkuparvia hätyyttelevät myös taimenet. Vapaa-ajan kalastuksen lisäksi järvellä harjoitetaan kaupallista kalastusta. Lue lisää kalastuksesta Oulujärvellä.
Manamansalon leirintäalue palveluineen tarjoaa viihtyisän tukikohdan lomamatkallesi. Alueella on caravanalue, mökkimajoitusta, tilaussaunat ja kahvio-ravintola.
Oulujärven retkeilyalue
- Perustettu 1993
- Pinta-ala 80 km²
Oulujärven retkeilyalueen tunnus
Julkaisuja Oulujärveltä
Metsähallituksen julkaisuja Oulujärven retkeilyalueesta (julkaisut.metsa.fi).