Puustoisia räme- ja korpialueita
Öjenin alue on saanut kehittyä verraten luonnontilaisena. Se näkyy kaatuneiden ja lahonneiden puiden kohtalaisessa määrässä. Kaatuneet puut ovat hyvin tärkeitä vanhan metsän eliöille. Niissä viihtyvät erityisesti erilaiset sienet, käävät sekä linnut ja pikkueläimet, kuten esimerkiksi liito-orava.
Öjenin vanhojen metsien valtapuu on kuusi. Mäntyä tavataan jonkin verran kalliomailla ja istutettuna. Lehtipuiden osuus on vähäinen. Alueella kasvaa muutamia vanhoja koivuja, haapoja ja raitoja. Korvissa esiintyy paikoitellen komeaa tervalepikkoa.
Alueen kangasmaat ovat pääosaltaan mustikkaisia kangasmetsiä. Öjenin pienalaiset suot ovat ja puustoisia rämeitä ja korpia. Alueen suurin avosuo on Kålströmshagen, joka on tyypiltään saranevaa. Osa Öjenin soista ojitettiin 1991, jotta puusto olisi kasvanut paremmin. Ojat tukittiin kuitenkin keväällä 1997, koska tavoitteena on palauttaa alueen suoluonto ennalleen. Suometsät ovat tärkeitä elinympäristöjä monille kasvi- ja eläinlajeille.
Vain Öjenin korkeimmassa kohdassa, Kompassbergetin ympäristössä on avokallioalueita. Muutoin maasto on lohkareista moreenia ja notkopaikoissa esiintyy savea. Alueella esiintyy monin paikoin Vaasan graniittia, joka on harmaata, karkearakeista ja helposti lohkeilevaa.
Harvinainen jäkälä ja hohtava sammal
Öjenin metsässä kasvaa useita vanhoissa luonnonmetsissä viihtyviä sammal- ja jäkälälajeja, mm. haavan hyytelöjäkälää ja aarnisammalta. Haavan hyytelöjäkälä on luokiteltu koko maassamme vaarantuneeksi lajiksi.
Aarnisammal kasvaa kaatuneiden puiden juurten päällä. Aarnisammal loistaa vihreänkellertävää valoa hämärässä. Sen pinnalla olevat pienet linssimäiset erikoissolut heijastavat tavallista valoa erittäin tehokkaasti ja saavat näin aikaan tämän mysteerisen valoilmiön.
Käävät
Metsässä, jossa on paljon eriasteista lahopuuta, viihtyy monenlaisia kääpiä. Osa käävistä kasvaa elävissä puissa, mutta suurin osa on kuolleen puuaineksen lahottajia. Vanhojen metsien eliölajeilla on tarkat elinympäristövaatimukset, esim. käävät ja erilaiset sienilajit lahottavat puuta tietyssä järjestyksessä. Jotkut käävät ovat tarkkoja isäntäpuustaan, toiset ovat sopeutuvampia. Öjenin alueelle tyypillisiä kääpiä ovat mm. haavanarinakääpä, lakkakääpä, kuusenkääpä, ruostekääpä ja punahäivekääpä.
Vanhan metsän lintuja ja liito-oravia
Alueella esiintyy monia vanhan metsän lajeja, kuten metso, pohjantikka, pikkusieppo ja varpuspöllö. Lahoavat puut ja kuivat pökkelöt tarjoavat pesimä- ja ruokailupaikkoja monille pikkulinnuille. Hömö- ja kuusitiaiset, puukiipijä ja hippiäinen ovat Öjenin tyyppilajeja.
Kosteilla korpirämeillä pesii useita metsäviklopareja. Metsäviklo saapuu aikaisin keväällä ja ilmoittaa tulostaan heleällä soidinlaulullaan, jota se toistaa lentäessään metsänreunan yllä. Alueella pesivistä harvinaisemmista lintulajeista voi mainita pähkinähakin. Pähkinähakilla on yleensä laaja reviiri ja se on melko äänetön ja vaikeasti havaittavissa pesimäajan alkuvaiheessa. Siperiassa ja Itä-Euroopassa pesivällä pähkinähakin rodulla on ajoittain syksyisin suuria vaelluksia, jotka voivat ulottua Suomeenkin asti. Tällaisten suurten vaellusten jälkeen tämä ohutnokkainen sembramännyn käpyihin erikoistunut lintu on alkanut pesiä harvinaisena eri puolilla Suomea.
Liito-orava
Liito-orava on uhanalainen laji. Se viihtyy vanhoissa kuusivaltaisissa järeitä haapoja ja koivuja kasvavissa sekametsissä. Liito-oravia on havaittu vain muutaman kerran Öjenin vanhassa metsässä, mutta alueen lähistön rantametsiköissä niitä esiintyy enemmän. Liito-orava kiipeilee hämärässä ja öisin ketterästi puissa ja liitelee poimunsa varassa pitkiäkin matkoja puusta toiseen. Liidot ovat tavallisesti noin 40 metrin pituisia. Maassa se liikkuu kömpelösti ja vain harvoin.