Nokista puuhaa
Joka vuosi ilmassa on jännityksen tuntua - kuinkahan kasken poltto tänä vuonna onnistuu? Liian märkänä kesänä kaskea ei voi polttaa ja silloin entisaikoina olisi edessä ollut surkea katovuosi. Kasken puut kaadetaan kuivumaan noin vuotta ennen kaskenpolttoa. 
Kaski sytytetään laidasta palamaan. Kaskenpoltto on nokinen ja kuuma urakka, joka etenee hitaasti sentti sentiltä. Kun maa oli palanut parin sentin syvyydeltä, tulirintamaa siirrettään viertokangella (3 - 4 m pitkällä ja 5 cm paksulla kuusenrungolla) seuraavaan palamattomaan kohtaan. Viertämistä jatketaan, kunnes koko kaskialue on poltettu. Tuhka lannoittaa maan ja antaa voimaa viljeltäville kasveille muutamaksi vuodeksi.
Kaskinauriin kylvöä
Muutaman päivän päästä polton jälkeen maahan kylvetään nauriin siementä. Kylvettävä alue karhitaan risukarhilla ennen ja jälkeen kylvämisen. Kylväminen tapahtuu töpeksimällä eli sylkemällä. Näin siemenet saavat tarvittavan kosteuden kasvun alkutaipaleelle. 
Naurissato vaihtelee vuosittain, sadon määrään vaikuttavat niin sääolot kuin karkailevat lampaatkin. Ennen vanhaan sato olisi säilötty koivun tuohella ja sammalella vuorattuun naurishautaan. Peitteenä olisi käytetty sammalia ja heiniä.
Haukiveden kaskimailla
Suomessa kaskeaminen jatkui pisimpään Itä-Suomessa. Linnansaaren pääsaarelta on tiedossa, että siellä on kaskettu jo 1500-luvulla eli satoja vuosia ennen kuin ensimmäiset pysyvät asukkaat muuttivat Linnansaareen. Viimeiset kasket poltettiin 1930-luvulla, kunnes kaskeaminen aloitettiin uudelleen kesällä 1993. Tavoitteena on kasketa vuosittain pieni alue Linnansaaren torpan lähiympäristössä. Kaskea poltetaan myös Telkkämäen perinnetilalla.