Vallankäytön merkki
Pohjanlahden rannikolle rakennettiin 1300-luvulla muutamia Liinmaan linnan kaltaisia pieniä varustuksia. Ne rakennettiin hiekkakumpareille pääosin puusta. Ruotsissa on ainakin kolme samantapaista linnaa rannikon tuntumassa, Suomessa Liinmaan linnan lisäksi Vaasan lähellä sijaitseva Korsholman linna. Niiden sijanti liikennettä ja kaupankäyntiä valvovilla paikoilla liittyi Pohjanlahden ympärillä kasvaneeseen entistä järjestäytyneempään kaupankäyntiin ja vallankäyttöön.
Veden ja vallien ympäröimä
Nykyisin linnasta on meren rantaan noin 300 metriä, mutta keskiajalla linna on sijainnut pienellä saarella. Vielä vuoden 1629 kartassa linnasaari on veden ympäröimä.
Linnan neliömäistä linnanpihaa (42 x30 m) reunustaa hiekkavalli, joka on alkujaan ilmeisesti rakennettu hiekalla ja kivillä täytetyistä puuarkuista. Vallin takana on vallihauta, joka on aina ollut kuiva. Vallihautaa reunustaa toinen valli. Kulku linnalle oli kaakosta, jossa on edelleen havaittavissa oleva porttimainen aukko.
Linnan länsipuolella on noin 100 m pitkä kivivalli, joka on tulkittu aallonmurtajaksi. Se on sijainnut silloisen rannan tuntumassa tai jopa hieman veden alla. Vuoden 2004 kaivauksissa varmistui, että kyseessä on puuperustuksille tehty kahden-kolmen kivikerran paksuinen ladelma. Valli on alkujaan ollut pidempi, mutta osa siitä on tuhoutunut myöhemmän maankäytön seurauksena. Tukirakenteen puiden lustoajoitus ajoittaa kivivallin 1370-1390-luvulle.
Käytössä 1300-luvulla
Ensimmäiset arkeologiset tutkimukset Liinmaan linnassa tehtiin 1880-luvulla. Laajimmat kaivaukset tehtiin vuosina 1978-1979, pienempiä alueita tutkittiin 2004-2005.
Tutkimuksien perusteella Liinmaan linna on rakennettu 1200-luvun lopulla ja se oli käytössä 1300-luvulla. Ennen rakentamista saarelle on ilmeisesti kulottamalla raivattu tilaa linnalle. Maakerroksien tutkimukset paljastivat että rakentamisen jälkeen linnassa on ollut kaksi tulipaloa, joista jälkimmäinen liittynee linnan hävittämiseen 1300-luvun lopulla.
Kaivauksissa on löydetty esimerkiksi linnan pihakivetyksen ja rakennusten osia. Linnan pihalta on löydetty myös 1300-luvun elämästä kertovia esineitä kuten lasiastian ja saviastioiden palasia, metalliesineitä, gotlantilainen hopearaha ja luisia pelinoppia. Tutkimuksissa on löydetty myös runsaasti palaneita eläinten luita, jotka kertovat silloisten asukkaiden ruokavaliosta. Linnan pihan hiili- ja luunäytteille tehdyistä radiohiiliajoituksista osa ajoittuu 1200-luvun lopulle ja osa 1300-luvulle.
Vreghdenborgin linna?
Tutkimuksissa Liinmaan linna on yhdistetty vuonna 1395 mainittuun Vreghdenborgiin, joka on saanut nimensä saksalaisen Dietrich Viereggen (Wereghede) mukaan. Hän oli yksi kuningas Albrecht Mecklenburgilaisen palveluksessa olleista aatelisista palkkasoturipäälliköistä. Kuningas oli antanut hänelle ja kahdelle muulle ylimykselle vuonna 1367 tehtäväksi hajottaa Satakunnassa sijainnut linna ja rakentaa uusi parempaan paikkaan. Vanha linna on luultavasti ollut Kokemäen Forsbyssä tai Isoluodolla. Rakennettava uusi linna on tutkimuksissa yhdistetty Vreghdenborgiin ja tämä puolestaan Liinmaan linnaan, mutta varmana asiaa ei voi pitää. Kuningatar Margareta määräsi vuonna 1398, että tarpeettomat linnat on purettava. Tämä ilmeisesti on ollut myös Liinmaan linnan kohtalo.
Tarinoita
Suomesta tunnetaan vain vähän keskiaikaisia kirjallisia lähteitä. Liinmaahan liittyi kuitenkin paljon tarinaperinnettä. Vanhin on jo 1730-luvulla talletettu kansantarina: "Ei silloin hyvin eletty, kun oli linna Liinamaassa, kuisti Kumolan kedolla, leivän silloin lehmä maksoi, murusella mullin sai, eli lehmän silloin leipä maksoi, muru mullisen vasikan." Tarinalla viitataan Liinmaassa ja Kokemäellä (ruots. Kumo) 1300-luvun lopulla olleisiin linnoihin ja niiden ympäristön asukkaille aiheuttamaan taakkaan; leivällä on silloin ollut kova hinta!
Toisen jo 1800-luvulla tallennetun tarinan mukaan Liinmaan viimeinen linnanherra erehtyi luulemaan tiililastissa kotiin palaavan poikansa alusta vihamieliseksi sotalaivaksi ja antoi miehilleen määräyksen upottaa alus linnan kanuunoilla. Erehdyksen paljastuttua poikansa kuolemaa surrut linnanpäällikkö tuhosi masennuksessaan koko linnan. Toisen version mukaan linnanherra räjäytti linnan ja vetäytyi murheissaan linnan aarteidensa tykö linnan kellariin eikä häntä sen koommin nähty.