Langinkosken keisarillisen kalastusmajan historia

Langinkoski on ollut kuuluisa kalastuspaikka jo vuosisatoja. Siellä on ollut muun muassa Kyminkartanolle ja Valamon luostarille kuulunut kalastamo. Paikkaan ihastunut Venäjän keisari Aleksanteri III rakennutti Langinkoskelle kalastusmajan, jolla keisarillinen perhe vieraili innokkaasti. Vuonna 1889 valmistunut kalastusmaja on nykyisin ainoa Venäjän ulkopuolella säilynyt keisarin aikoinaan omistama rakennus.

Pitkä kalastusmenneisyys
Munkkien apajapaikkana
Keisari Aleksanteri III ihastuu Langinkoskeen
Itsenäisyyden aika

Pitkä kalastusmenneisyys

Kymijoen koskista kalastettiin lohta ja siikaa jo vuosisatoja ennen keisarillista loiston kautta.  Maankohoamisen myötä Kymijoen suuhun muodostui 1400‐luvulla uusi koski, joka nykyisin tunnetaan nimellä Langinkoski. Se kuului keskiajalla Kyminkartanon alaisuuteen ja siellä kalastettiin alkeellisilla padoilla. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa määräsi 1500-luvun puolivälissä, että kalastusta Kymijoella tuli uudenaikaistaa, ja joen varrelle perustettiin kruunun omistamia ja ylläpitämiä kuninkaankalastamoita.

Langinkoskea on kutsuttu myös Pirkonkoskeksi ja Myllykoskeksi. Pirkonkoski-nimitys juontuu keskiajalle, jolloin koski oli ruotsalaisen birgittalaisluostarin hallussa ja nimettiin Pyhän Birgitan mukaan. Nimi Myllykoski taas on peräisin kosken itärannalla 1500-luvulla olleesta myllystä. Langinkoskeksi paikkaa alettiin kutsua 1600-luvulla paikallisen isännän, Mårten Erikinpoika Långin, mukaan.

Munkkien apajapaikkana 

Langinkoski jäi Turun rauhassa vuonna 1743 Venäjään liitettyyn osaan Suomea. Puoli vuosisataa myöhemmin keisari Paavali I lahjoitti Valamon ortodoksiselle munkkiluostarille yksinoikeuden kalastukseen koskella. Lahjoitus aiheutti kuitenkin riitoja, ja lopulta Lankilan ja Ruonalan kylät saivat osuutensa apajista.

Munkit rakensivat Langinkosken keskellä olevalle saarelle 1800-luvun alussa pienen kappelin. Kalastuskauden alkaessa keväällä munkit pyhittivät kalaveden lukien rukouksia ja pirskottaen suitsutusastiasta pyhää savua ja mirhamia. Munkit olivat kuitenkin varsin omavaltaisia eivätkä noudattaneet kalastusta koskevia sääntöjä. Tehdäkseen lopun lukuisista riidoista ja oikeusjutuista autonominen Suomen valtio tarjoutui ostamaan kalastusoikeudet heiltä. Vuonna 1847 keisari luovutti luostarin kosket Suomen valtiolle, joka vuokrasi kalastusoikeudet kauppias Sergei Druschininille.  

Keisari Aleksanteri III ihastuu Langinkoskeen

Venäjän kruununperillinen Aleksanteri vieraili ensimmäistä kertaa Langinkoskella vuonna 1880 puolisonsa Maria Feodorovnan kanssa. Keisariksi tultuaan Aleksanteri III vieraili siellä jälleen. Hän oli ihastunut paikkaan ja esitti toivomuksen, että Langinkoskelle rakennettaisiin hänelle kalastusmaja.

Keisarin toive toteutui. Kalastusmajan piirustukset laati arkkitehti Magnus Schjerfbeck ja sisustuksesta huolehti arkkitehti Johan Jacob Ahrenberg. Maja oli keisarilliseen hoviin verrattuna yksinkertainen ja tarkoitettu vain kesäkäyttöön. Langinkoski oli keisarille piilopirtti, jonne hän pakeni hovin ylellisyyttä ja muodollisuuksia. Sisustus tarjosi suomalaiselle taide- ja muulle teollisuudelle mahdollisuuden esitellä tuotantoaan. Tekstiilit olivat Tampellan ja ruokailuastiat Arabian valmistamia ja lasit läheisellä Karhulan tehtaalla puhallettuja.   

Kalastusmajan vihkiäisiä vietettiin 15.7.1889. Paikalliset asukkaat esiintyivät kukkais‐ ja laulutervehdyksin. Kun keisari astui kalastusmajan verannalle, laukaistiin 30 tykinlaukausta. Illalla keisarillisella huvialuksella oli juhlapäivälliset, joiden aikana keisari nosti maljan Suomelle. Keisariperheen suosio oli Suomessa suuri.

Aleksanteri vieraili Langinkoskella lähes vuosittain. Keisari viihtyi luonnon parissa. Joenuoma varustettiin teräsverkoilla ja tangoilla, jotta siihen lasketut lohet eivät pääsisi pakenemaan vaan keisari voisi pyytää niitä. Suloisena ja lempeänä pidetty keisarinna halusi toisinaan itse valmistaa lounasruokia. Iltaisin ohjelmassa oli ruokailua, kokkotulia, ilotulitusta, musiikkia ja kunnianosoituksia, ja joskus tehtiin retkiä hevosilla. Ammattikalastajia oli kolme. He saapuivat Langinkoskelle vuosittain toukokuussa ja palasivat kalastuskauden jälkeen takaisin kotiseuduilleen Tverin kuvernementtiin.

Aleksanteri kävi perheineen Langinkoskella viimeistä kertaa 21.–22.7.1894. Kotiin palattuaan keisari sai tietää sairastavansa munuaistulehdusta. Aleksanteri ei toipunut taudista vaan kuoli saman vuoden lopulla. Keisarin muistoksi kiinnitettiin Langinkoskelle muistotaulu.   

Aleksanterin jälkeen keisariksi kruunattiin hänen poikansa Nikolai II, joka ei viihtynyt Langinkoskella. Keisariperhettä odotettiin innokkaasti vierailuille, mutta viimeinen keisari piipahti paikalla vain kerran, syyskuussa 1906. Silloin tällöin majalla kävi muita keisarillisen perheen jäseniä tai korkeita virkamiehiä.

Ensimmäisen maailmansodan aikana maja toimi haavoittuneiden venäläisten sotilaiden toipilaskotina leskikeisarinnan toiveesta. Venäläiset myös rakensivat Langinkoskelle tukikohdan taistelu- ja yhdyshautoineen, ampumapesäkkeineen ja suojakorsuineen. Maastossa on yhä nähtävillä juoksuhautoja, mutta muut rakenteet ovat aikojen myötä hävinneet.

Itsenäisyyden aika

Vuoden 1917 levottomuudet Venäjällä ylsivät Langinkoskelle asti. Keisarin muistotaulun pronssikoristeet ryöstettiin, ja muistokivi joutui kapinoivien sotilaiden vihan kohteeksi. Venäläinen matruusi kenties räjäytti käsikranaatin sitä vasten, joskin muistokivi on saattanut tuhoutua myös myöhemmissä kahakoissa tai linnoitustöiden räjäytyksissä. Kalastusmajan vahtimestari sai piilotettua pääosan majan irtaimistosta.  Huhtikuussa 1918 Langinkoskelle asettui Kotkan punakaartin osasto, joka kuitenkin pakeni paikalta saksalaisten ja valkoisten edetessä.

Suomen itsenäistyttyä Langinkoski siirtyi Suomen valtiolle. Keisarillinen kalastusmaja alkoi pian rappeutua, ja jotkut pitivät sitä nöyryyttävänä muistona Venäjän ajasta. Maja olisi luultavasti tuhoutunut, ellei Kymenlaakson Museoseura ry (nykyinen Langinkoskiseura) olisi alkanut kunnostaa sitä. Vuonna 1933 maja avattiin yleisölle museona. Paljon irtaimistoa oli ehtinyt kadota, mutta huomattava osa on sittemmin saatu jäljitettyä ja palautettua takaisin.

Koskella harjoittivat kalastusta ensin Suomen valtio ja sitten kosken vuokranneet yritykset. Joen yläjuoksun uusien voimalaitosten valmistuttua 1920-luvulla vesimäärät laskivat, mikä vähensi kalastuksen merkitystä. Langinkoskea myös linnoitettiin talvisodan ja välirauhan aikana osana Kuusankoski–Kouvola–Anjala–Kotka-linjaa.  

Vuonna 1960 Langinkosken puistosta tuli luonnonsuojelualue. Nykyään aluetta hoitaa Metsähallituksen luontopalvelut. Lue lisää alueen nykyisistä kalastusmahdollisuuksista Eräluvat.fi-palvelusta (eraluvat.fi).