Kurjenpolven hautausmaalla Ounasjoen rannalla pääset tutustumaan kristilliseen hautausperinteeseen. Paikalla on saattanut olla vanhempi saamelaiskalmisto, mutta siitä ei ole todisteita.
Kittilä kuului 1600-luvun jälkipuolella valtavaan Kemin Lapin kirkkopitäjään, jonka keskus oli Kuusamossa ja joka kuului Turun hiippakuntaan. Alueella eli sekä saamelaisia että etelästä tullutta väkeä. Kirkolliset olot olivat vasta muotoutumassa.
Saamelaisilla oli tapana haudata vainajansa näiden kuolinpaikan lähelle sen sijaan, että heidät olisi tuotu kirkolle haudattaviksi. Kirkon piirissä tätä ei katsottu hyvällä, vaan hautaamista ohjattiin vihittyihin ja aidattuihin kalmistoihin. Kittilän ja Sompion lapinkylien väelle annettiin oikeus haudata vainajansa omaan hautausmaahansa, Kurjenpolveen. Erikoislupa johtui pitkästä ja hankalasta matkasta, joka kylistä oli Kemijärven ja Sodankylän kappeleille saatikka emäkirkolle Kuusamoon.
Kurjenpolvessa oli maanpinnan yläpuolelle yltäviä hirsisiä hautarakennelmia. Samaan hautaan tiedetään haudatun useita vainajia: Kurjenpolvesta on löydetty esimerkiksi noin 25 vainajan hirsikantinen yhteishauta. Ainakin osa vainajista haudattiin arkuissa, ja haudat olivat esineettömiä. Talomaisia hirsikehikkohautoja rakennettiin rautakauden ja keskiajan taitteesta lähtien ja vielä 1700-luvulla monin paikoin Pohjolassa.
Kurjenpolven hautausmaa jäi pois käytöstä, kun Kittilään noin vuonna 1778 rakennettiin kirkko ja uusi hautausmaa perustettiin kirkon luokse.
