Kulhanvuoren historia

Kivikaudelta tähän päivään

Kivikauden ihmisten nuotiotulet paloivat Kulhanvuoren alueella jo viisituhatta vuotta sitten. Merkkejä kivikautisesta asutuksesta on löydetty Kulhanvuoren huipulta ja Iso-Musta -järven pohjoisrannalta. Myöhemmin mailla liikkuivat riistanpyytäjät, savottamiehet ja retkeilijät. Pienessä Kulhankoskessa näkyy merkkejä alueella tehdyistä savottatöistä ja uitoista; joen rantamilla on jäänteitä uittoränneistä. Joen pohjassa makaa myllynkivi muistona myllyn toiminnasta joen varrella. 1920-luvulta lähtien Iso-Mustan rantamaisema on koonnut lähiseurakuntalaisia kesäiseen erämaajuhlaan. Nykyään Kulhanvuori on suosittu ympärivuotinen retkeily- ja virkistäytymiskohde.

Tähystystorneja ja rotkopiilo

Korkeaa Kulhanvuorta on hyödynnetty tähystyspaikkana. Tänä päivänä sen huipulla näkyy jäänteitä puretusta kolmiomittaustornista, jota tarvittiin kartoituksessa. Aikaisemmin paikalla seisoi venäläisten mittaus- ja valvontatorni. Vastaavasti suojaisan Syväojanrotkon tiedetään toimineen kyläläisten piilopaikkana Suomen sodan aikoina 1800-luvun alussa.

Lamminkankaan erakot

Kulhan erämaissa Lamminkankaalla eleli 1900-luvun taitteessa kaksi erakkoa. Ensimmäinen asukas oli Maija-Liisa Kovanen. Hänen kerrotaan rakentaneen majansa suuren kannon ympärille niin, että kanto toimi pöytänä. Kun Maija-Liisa lähti, paikalle asettui Riikka Kivimäki eli Lipan-Riikka. Riikka niitti soiden laiteita ja keräsi lehdeksiä vuohilaumansa talvirehuksi. Asuinpaikka on autioitunut vuosikymmeniä sitten, mutta Lamminkankaan metsäniittyä pidetään edelleen avoimena niittämällä heinää kesäisin.