Korpitaival on kesäretkeilyreitti. Suositus vaelluskaudeksi on toukokuun loppu – lokakuu. Reitillä ei ole talvikunnossapitoa, mutta maalimerkinnät ja viitoitukset ohjaavat retkeilijää myös talvella. Talvella useimpia lähtöpaikoille johtavia teitä ei aurata.
Retkeilyn perustiedot ja -taidot on hyvä hallita. Valmistaudu etukäteen tutustumalla reittikuvaukseen sekä hankkimalla alueen kartat. Korpitaival kulkee pitkin erämaata ja siellä matkapuhelimen kuuluvuus voi paikoin olla heikkoa, jolloin nettipohjaiset karttasovellukset eivät välttämättä toimi.
Korpitaival ei ole esteetön vaellusreitti.
Reittimerkintä
Ota huomioon
Lähtöpisteet etelästä pohjoiseen
Kulkusuunnan ja etapit Korpitaipaleelle voi valita oman mieltymyksensä mukaan. Lähtöpaikat etelästä pohjoiseen ovat:
- Ryönänkankaan pysäköintialue
- Saari-Kiekin pysäköintialue
- Viiksimon pysäköintialue
- Valkeiskankaan pysäköintialue
- Matokankaan pysäköintialue
Reittiosuudet
Lyhyintä reittivaihtoehtoa pitkin yhdensuuntainen Korpitaival on noin 55 kilometrin mittainen. Reitillä saa kuitenkin erilaisin reittivaihtoehdoin tehtyä jopa 80 kilometriä pitkän yhdensuuntaisen vaelluksen.
Korpitaipaleen reitti voidaan jakaa useampaan reittiosuuteen, esimerkiksi:
Reittiosuudet voi halutessaan jakaa myös sopivien yöpymispaikkojen mukaisesti.
Kosteat kohdat reitin varrella on pitkostettu. Vesistöt ylitetään siltoja pitkin eikä reittiin ei sisälly kahluita. Paikoin polku on kapea, ja sitä reunustava varvikko voi olla märkää. Tulva-aikaan ja kovien sateiden jälkeen reitillä voi olla märkiä kohtia. Myös majavien tekemät padot saattavat nostaa vedenpintoja. Esimerkiksi Elimysjärven lähellä polut ja pitkokset ovat paikoin veden peitossa majavanpatojen nostattaman veden takia. Retkelle kannattaakin varautua vedenpitävin pitkävartisin saappain.
Ryönänkangas – Saari-Kiekki noin 20 kilometriä
Riihijärventieltä Ryönänkankaan pysäköintialueelta itään lähtevä reitti polveilee Kokkamo-järven lounais- ja eteläpuolella olevien lampien välissä kohti Kokkamolta alkavaa kuuden kilometrin mittaista harjujaksoa. Reitin pohjana on vanha kulkureitti talojen ja kylien välillä.
Ryönänkankaalta alkavaa reittiä reunustaa muutaman sadan metrin matkan hakkuualueet, mutta pian reitti sukeltaa polveilevaan kangasmetsään. Noin kilometrin jälkeen reitti etenee joitakin satoja metrejä pienellä hiekkatiellä.
Maalimerkein ja viitoin merkitty Korpitaival erkaantuu pienten hiekkateiden risteyksestä kaakon suuntaan mäntymetsään, ja tulee pian Sauna-Hietasen ja Saunalammen väliselle purolle. Purolta eteenpäin reitti kulkee pienen hakkuualueen ja vanhojen suo-ojien yli. Tällä osuudella polku on melko kapea ja korkean varvikon reunustama.
Huhta-aholla reitti kulkee jälleen noin 300 metriä pienellä hiekkatiellä ja kääntyy sillan jälkeen kohti koillista. Lampien ja pienten järvien eteläpuolelta kulkevalla reitillä on koko reittiosuuden ainoat pitkokset.
Kokkamon ja Kylmänjärven välistä eteenpäin reitti kulkee pääosin harjujen päällä, mistä avautuu upeita näkymiä harjujärviin, suppakuoppiin ja kirkasvetisiin suppalampiin sekä harjujen juurella levittäytyviin luonnontilaisiin soihin ja tummavetisiin suolampiin. Erityisen komeita suppia näkyy heti harjulle nousun jälkeen.
Harjujen metsät ovat mäntyvaltaisia, mutta välillä reitti sukeltaa hämyisiin kuusikoihin. Kuitenkin lähes koko ajan on järvi tai lampi näkyvissä vähintään toisella puolella harjua, paikoin molemmin puolin.
Rapalammen laavu sijaitsee kauniilla ja suojaisalla paikalla lammen rannalla. Mielenkiintoista on, että laavu ja tulentekopaikka on aikoinaan rakennettu vanhan tervahaudan pohjalle. Matkaa Ryönänkankaan pysäköintialueelta Rapalammen laavulle on vähän reilut viisi kilometriä.
Noin kilometrin päässä Rapalammelta itään reitti ylittää metsäautotien ja nousee pian sen jälkeen taas kapealle harjulle Iso-Valkeaisen järven pohjoispuolella. Iso-Valkeaista kannattaa käydä katsomassa myös rannassa, sillä Kainuulle tyypillisiin järviin verrattuna sen vesi on hämmästyttävän kirkasta.
Harjujen puuston joukossa on paljon ikiaikaisia aihkimäntyjä, joissa näkyy menneiden metsäpalojen jälkiä. Komeimmat palokannot ja -korot ovat niin suuria, että ihminen mahtuu ryömimään suuren aihkin tyven läpi. Pienemmätkin palokorot saavat mielikuvituksen liikkeelle.
Iso-Valkeaiselta reitti etenee reilun neljän kilometrin matkan Juntintielle Koukkulan kohdalle. Loppupäässä on jälleen näkyvissä hakkuiden jälkiä ja niiden jälkeen reitti etenee noin puoli kilometriä metsäautotietä Juntintielle.
Korpitaival etenee Juntintietä pitkin pohjoiseen noin seitsemän kilometriä ja kääntyy viitoituksen mukaisesti kohti Elimyssalon luonnonsuojelualuetta. Saari-Kiekin pysäköintialueelle on viimeisestä tienhaarasta noin 1,2 kilometriä. Pysäköintialueelta Saari-Kiekin laavulle on matkaa noin kilometri.
Saari-Kiekki – Viiksimon Matalakankaan pysäköintialue noin 10 kilometriä
Saari-Kiekin pysäköintialueelta Korpitaival etenee Elimyssalon luonnolle tyypillisten taigametsien ja soiden läpi alueen retkeilyreittiä pitkin. Käytettävissä ovat Elimyssalon palvelut.
Elimyssalolla reitti kulkee Levävaaran erämaatilan pihapiirin kautta. Rakennukset ovat lukossa, mutta kuivakäymälät navettarakennuksen takana ovat käytettävissä. Levävaarasta voi tehdä vajaan kilometrin piston kaakkoon tilan vanhalle Kotijoen vesimyllylle.
Levävaaran pihapiirin pohjoispuolella pieni viitta ohjaa lähteelle. Veden laatua ei ole tutkittu, joten kannattaa muistaa ohjeistus juomavesistä.
Vaelluksella voi tehdä piston alueen toiselle erämaatilalle Latvavaaran, mihin on Levävaarasta matkaa noin 2,5 kilometriä.
Korpitaival etenee pohjoiseen kohti Elimysjärveä, jonne on Levävaarasta matkaa noin kolme kilometriä. Korpitaivalta voi jatkaa suoraan eteenpäin tai poiketa järven kiertävälle polulle, jonka varrella on Saunaniemen laavu. Elimysjärven kiertävä reitti on kokonaisuudessaan noin 4–5 kilometriä pitkä. Reitillä polut ja pitkokset saattavat paikoin olla veden peitossa majavanpatojen nostattaman veden takia.
Elimysjärveltä matka jatkuu pohjoiseen noin kolme kilometriä, missä Korpitaival haarautuu länteen kohti Teerisen laavua. Jos reittiä jatkaa suoraan pohjoiseen, tullaan noin kahden kilometrin jälkeen Viiksimon Matalakankaan pysäköintialueelle.
Viiksimon Matalakankaan pysäköintialue – Kylmänsärkät (Viiksimontie) noin 14 kilometriä
Viiksimon pysäköintialueelta aloitettuna Korpitaival kulkee Elimysjärvelle johtavaa reittiä noin kaksi kilometriä ja kääntyy sitten länteen ja jatkuu edelleen luoteeseen kohti Teerisen laavua. Taival etenee Elimyssalon rauhallisilla alueilla noin viisi kilometriä ja suojelualueen rajan jälkeen toiset viisi kilometriä Teerisen laavulle. Laavu sijaitsee kauniissa männikköisessä niemessä lammen rannalla.
Teerisen lampi on vuonna 1981 rakennettu luonnonravintolammikoksi. Metsähallituksen Eräpalvelut kasvattaa siinä kalanpoikasia kalaistutuksia varten. Lammen laskukanavassa on vedensäätöpato, joka mahdollistaa vedenpinnan säännöstelyn kalankasvatuksen tarpeiden mukaan. Padon yhteydessä on myös kalojen keräilylaite, jolla kasvatettavat kalat otetaan kiinni siirrettäväksi istutuksiin. Toiminnalla on Aluehallintoviraston myöntämä ympäristö- ja vesitalouslupa.
Teerisen vedenpinnan korkeus vaihtelee vuodenajan mukaan. Lampi täyttyy keväällä sulamisvesistä ja kesän ajan vedenpinnan taso vastaa likipitäen lammen luontaista vedenkorkeutta. Kasvatettavien kalojen kiinnisaamiseksi vettä aletaan laskemaan syys-lokakuussa ja lampi on käytännössä tyhjä lokakuun loppuun mennessä. Talvella veden pinta on huomattavan alhaalla tai lampi voi olla jopa tyhjillään.
Teerisen laavulta Korpitaival etenee pohjoiseen ja tulee parin kilometrin päästä Viiksimontielle. Viitoitettua tieosuutta on hieman reilu kilometri, jonka jälkeen käännytään edelleen viittojen mukaisesti pienemmälle tielle ja jatketaan puolisen kilometriä Kylmänsärkille Iso-Palosen – Maariansärkkien luonnonsuojelualueelle.
Kylmänsärkät – Matokankaan pysäköintialue noin 15 kilometriä
Kylmänsärkiltä Korpitaival etenee pitkin Iso-Palosen – Maariansärkkien reittejä ja käytettävissä ovat alueen palvelut. Vaikka matkaa Elimyssalolta ei ole kovin pitkälti, ollaan aivan toisenlaisessa luontokohteessa. Iso-Palosen Maariansärkkien luontoa kuvastavat kumpuilevat mäntypeitteiset harjut ja suppakuopat sekä pienet järvet ja lukuisat lammet.
Kylmänsärkiltä Korpitaival kulkee noin neljän kilometrin matkan harjuja ja kankaita pitkin Viiksimonjoelle ja edelleen Tahkosen laavulle. Laavun jälkeen reitti jatkuu vähän matkaa pohjoiseen ja kääntyy Tahkosenjoen jälkeen länteen. Reitti piipahtaa luonnonsuojelualueen ulkopuolella, mutta palaa pian takaisin Irkunkankaan kohdalla. Pian tullaan Pikku-Palosta kiertävälle polulle, jossa on mahdollisuus edetä joko Pikku-Palosen pohjoispuolta tai koukata etelänpuoleisen reitin kautta Veräisen rantaa sivuten. Molemmat polut tulevat lähelle Papinsalmea ja sen tulentekopaikkaa. Matkaa Tahkosen laavulta Papinsalmelle on noin 6 kilometriä.
Papinsalmen pohjoispuolella hieman vajaan kilometrin päässä on Valkeiskankaan pysäköintialue.
Papinsalmelta Korpitaival jatkuu Iso-Palosen järven pohjoispuolella Tammapuron laavun kautta kohti Matokankaan pysäköintialuetta. Matkaa kertyy noin viisi kilometriä. Toinen vaihtoehto on kulkea Iso-Palosen reittiä järven eteläpuolitse, jolloin matkaa kertyy noin seitsemän kilometriä. Tätä reittiä kulkiessa kannattaa poiketa Veräisen rannalla sijaitsevalle Saunaniemen laavulle.
Reittimerkintä
Korpitaival on merkitty maastoon sinisillä maalimerkeillä. Reitillä on myös oranssit maalimerkinnät ja lisäksi Elimyssalon ja Iso-Palosen – Maariansärkkien reiteillä keltaisia ja punaisia maalimerkintöjä.
Korpitaival on viitoitettu ja viittoihin on merkitty välimatkat lähimmille laavuille ja tulentekopaikoille sekä reittien lähtöpisteille ja pysäköintialueille. Elimyssalon ja Iso-Palosen – Maariansärkkien pysäköintialueilla on isot suomen- ja englanninkieliset opasteet. Myös Levävaaran ja Latvavaaran tiloilla on opastaulut kertomassa elämästä erämaatiloilla.
Ota huomioon
Maastossa voi olla lunta vielä toukokuussa. Varjoisissa painanteissa lunta voi olla vielä toukokuun lopussakin, jopa kesäkuussa.
Majavat ovat rakennelleet patojaan Elimysjärven ympäristössä ja ne aiheuttavat tulvia Elimysjärven ympärillä kiertäville poluille asti.
Kostean kelin aikaan pitkokset ja sillat sekä kivikkoiset kohdat ovat liukkaita. Myös polkuja reunustava varvikko voi olla märkää.
Korpitaipaleella vedet ovat luonnonvesiä, joita ei ole tutkittu. Varaudu ottamalla riittävästi puhdistettua vettä mukaan lähtiessäsi tai poimi talteen retkeilijän vesivinkit.
