Kauhanevan-Pohjankankaan luonto

Suoluonnon aarteita

Kauhaneva on Etelä-Pohjanmaan laajin kermikeidassuo. Luoteispuolellaan sijaitsevan Kampinkeitaan kanssa se muodostaa kansainvälisesti merkittävän suoalueen. Kermikeidassuot ovat turpeen kasvun myötä ympäröivästä kivennäismaasta irtautuneita soita. Niiden keskusta on usein muutaman metrin laitoja korkeammalla. Keidassuon keskiosien vesi- ja ravinnetalous on pelkästään sadeveden varassa. Sadevedestä kasvit eivät juuri saa ravinteita, joten suon keskiosat ovat kasvillisuudeltaan karuja.

Keidassuon rakenteessa vuorottelevat kuivemmat mättäät eli kermit ja märät, upottavat painanteet eli kuljut tai avovetiset allikot. Kuivien kermien rahkasammaleen joukosta työntyy kitukasvuisia mäntyjä. Kermien välissä on laajoja vesiallikoita, joiden ympäristössä viihtyvät suolla asustavat linnut. Kirkasvetisiä avovesiallikoita on Kauhanevalla useita satoja.

Kauhanevalla on kolme keidaskeskusta, joissa keitaan keskiosan allikoiden ympärille asettuneet kermit muodostavat ympyröitä. Keitaiden ympärillä on upottava neva, joka etelässä laajenee valtaisaksi aapamaiseksi avosuoksi. Aapamaiset avosuot ovat keidassoita ravinteikkaampia, koska ne saavat ravinnelisäystä ympäröiviltä kivennäismailta kevättulvien aikaan.

Harvinaiset hapekkaat suolähteet 

Kauhanevalla on myös kirkasvetisiä, kylmiä lähdesoita, jotka saavat osan vedestä alueen pohjavesilähteistä. Vesi on tasalämpöistä läpi vuoden ja virtauksien vuoksi hapekasta. Lähdesoiden lajisto on aivan erityinen. Lähdesoilla ravinteikkaassa raikkaassa vedessä viihtyvät muun muassa lähdesara, röyhysara sekä korpihohtosammal. Lähdesuot ovat melko harvinaisia eteläisessä Suomessa.

Liro ja muut puiston linnut

Kevät on parasta lintujen tarkkailun aikaa ja silloin puiston luontotornista voi nähdä muun muassa kurkia ja laulujoutsenia, jotka kasvattavat poikasiaan allikoiden tuntumassa. Lisäksi suolla kulkiessa saa seurata harmaa- ja pikkulokkeja, keltavästäräkkejä ja kapustarintoja. Muita kansallispuistossa tavattavia lajeja ovat pikkukuovi, liro ja valkoviklo. Satunnaisesti Kauhalammilla voi nähdä muun muassa kuikan ja kaakkurin. Pohjankankaan puolella on kesäöinä äänessä kehrääjä.

Liro-liro-liro-liro

Liro on Kauhanevan soiden yleisin kahlaaja. Laji on hieman taantunut viime vuosina, ja se on arvioitu Etelä-Suomessa alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi. Liron rytmikästä ”liro-liro-liro” -soidinääntä kuulee loppukevään ja alkukesän aikana monin paikoin kansallispuiston avosoilla. Pesä tehdään saramättääseen. Pariskunta hautoo yhdessä, mutta poikasista huolehtiminen jää koiraan vastuulle, kun naaraat muuttavat etelään jo kesäkuussa.  

Harjuilla on helppo astella

Pohjankangas on osa Länsi-Suomen harjujaksoa, joka alkaa Hämeenkankaana ja jatkuu pohjoiseen kääntyvänä Pohjankankaana ulottuen aina Etelä-Pohjanmaan rajoille. Pohjankankaan metsät ovat karuja, kuivia mäntykankaita. Niiden pohjakerrosta vallitsevat poronjäkälät ja seinäsammal. Muita Pohjankankaan tunnuskasveja ovat kanerva, puolukka ja sianpuolukka.

Karulla ja valoisalla mäntykankaalla elelee muun muassa kehrääjä. Sen hypnoottinen hyrinä kuuluu valoisina kesäöinä, mutta itse lintua on vaikea päästä näkemään sen erinomaisen suojavärin takia. Kehrääjän hyrinään liittyy leppälinnun aamulaulu, joka kesäöisin saattaa alkaa jo keskiyöllä.

Katikankanjonin satumetsä ja Kolmentuulenlakki

Puiston länsireunalla virtaava Katikankanjoni on syntynyt viimeisten 9000 vuoden aikana. Kauhanevalta ja Kauhajärveltä purkautuvat vedet ovat uurtaneet hiekkakankaaseen tiheän puroverkoston. Purojen jyrkät rinteet ja ympäröivät vehreät kuusikot muodostavat satumetsän tunnelman. Uoman pohjalla mutkitteleva puro muokkaa paikoin vielä nykyäänkin maisemaa. 

Kolmentuulenlakki on kolmiomainen jyrkkäseinäinen hiekkaharjanne, joka nousee 15 metriä ympäröiviä purolaaksoja korkeammalle. Kolmentuulenlakki on eroosiojäänne, joka on jäänyt jäljelle, kun purouomat ovat kuluttaneet sen ympäriltä maan pois. Kolmentuulenlakin huipulla on tasanne, jossa entisaikaan on pidetty muun muassa juhannusjuhlia. 

Suot takaisin luonnontilaan

Kauhanevalla suon reuna-alueet ojitettiin 1960- ja 1970-luvuilla. Nykyisin soita palautetaan hiljalleen luonnontilaan ennallistamalla (metsa.fi). Ennallistaminen tarkoittaa, että aikanaan kaivetut ojat tukitaan ja ojituksen jälkeen syntynyt puuston lisäkasvu poistetaan puita kaatamalla. Tavoitteena on nostaa suon vesipinta alkuperäiseen korkeuteensa ja poistaa puiden haihdutusta, jotta suolle saataisiin palaamaan sieltä osin hävinnyt suokasvillisuus.

Kansainvälisesti tunnustettu

Erikoislaatuinen geologia, monitahoiset suoalueet, arvokas kosteikko

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto on osa Lauhanvuori Hämeenkangas UNESCO Global Geoparkia (lhgeopark.fi). Lauhanvuoren Hämeenkankaan Geoparkissa on 52 geokohdetta ja alueeseen kuuluvat mm. Lauhanvuoren kansallispuisto, Hämeenkangas, Haapakeitaan soidensuojelualue, Alkkianvuori, Kaidatvedet, Aitoneva, Käskytvuori sekä Karijoen Susiluola.

Kauhanevan Pohjankankaan kansallispuisto on Ramsar-alue eli kansainvälisesti merkittävä kosteikko. Sopimuksella suojellaan kosteikkoja, jotka ovat maailman uhanalaisimpia elinympäristöjä. Kauhanevan-Pohjankankaan lisäksi Suomessa on 49 Ramsar-aluetta.