Kalmosärkällä asuttiin jo varhaisella kivikaudella, 6000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Rautakauden lopulla ja keskiajalla särkkä oli Pohjanlahtea ja Vienanmerta yhdistävän reitin tärkeä etappi. Historiallisella ajalla Kalmosärkällä puolestaan säilytettiin vainajia odottamassa kuljetusta kirkkomaahan. Särkällä on myös tuliasemia talvisodan ajalta.
Kalmosärkän löytyminen oli onnekas sattuma. Opettaja Martti Manner teki kansakouluryhmänsä kanssa luokkaretken tänne vuonna 1952. Retkellä hän havainnollisti pyyntikuoppametsästystä kaivamalla hiekkaan kuopan. Noin 70 cm:n syvyydessä paljastui yllättäen kiveystä ja hiotun kiviesineen katkelma – retki ylitti kaikki odotukset!
Varhainen asutus
Hiekkainen maaperä ja hyvä kalavesi houkuttelivat entisajan ihmisiä Kalmosärkälle. Muinaisesta elämästä särkällä kertovat kuopat ja painanteet, joita on löydetty yli 70. Niistä parikymmentä lienee kivikautisia. Osa on peuranmetsästyksessä käytettyjä pyyntikuoppia. Metsästäjät pystyttivät kuopan pohjalle terävän seipään, joka tappoi peuran. Osa saattaa olla asumuspainanteita – niissä asuttiin ehkä talvisin, kukin perhe omassa asumuksessaan.
Tuhannet muinaislöydöt kertovat varhaisesta elämänmenosta. Kalmosärkältä on löytynyt keramiikkaa sekä kiviesineitä, kuten kivikirveitä ja -talttoja ja nuolen- ja keihäänkärkiä. Löydösten perusteella tiedämme myös, että Kalmosärkän muinaiset asukkaat kalastivat ainakin verkoilla ja saivat saaliikseen etenkin haukia.
Idän ja lännen kohtauspaikka
Kalmosärkkä oli viikinkiajalla sekä varhaiskeskiajalla idän ja lännen kohtauspaikka, jolla vieraili eränkävijöitä kaukaakin. Jotkin alueelta löydetyistä esineistä kuuluvat läntiseen kulttuuripiiriin, osa on puolestaan peräisin idän Karjalasta tai Novgorodin alueelta. Erityisen tunnettu on 1100–1300 -luvuille ajoittuva pyöreä pronssiriipus, jolle on vastineita Novgorodin seudulla ja Koillis-Virossa.
Kainuu oli 1500-luvulla myös aluetta, jota niin lännen ruotsalaiset ja suomalaiset kuin idän karjalaiset ja venäläiset yrittivät saada valtapiiriinsä. Erityisesti vuosisadan jälkipuoli oli levotonta ryöstöretkien aikaa. Kalmosärkältä löytynyt panssarinuolenkärki yhdistetään näihin kuohuviin vuosiin. Olot vakiintuivat vuonna 1595 solmitun Täyssinän rauhan jälkeen.
Kalmosärkkä oli tärkeä kohtauspaikka myös uuden ajan alussa. Särkältä on löytynyt rahoja 1500- ja 1700 -luvuilta.
Kuolleiden väliaikainen hautapaikka ja talvisodan näyttämö
Historiallisella ajalla suomussalmelaiset käyttivät Kalmosärkkää vainajien tilapäisenä hautapaikkana, mistä se on saanut nimensäkin. Ruumiit odottivat täällä, kunnes koitti sopiva vuodenaika kuljettaa ne kirkkomaahan. Särkän kalmanhajuisen historian vuoksi siihen liittyy paljon tarinoita. Huhutaan esimerkiksi särkällä vaeltavasta vaaleasta naishahmosta.
Talvisodan aikana vuosina 1939–1940 sotatoimet yltivät Kalmosärkälle asti: itä ja länsi kohtasivat särkällä jälleen. Neuvostoliittolaiset valtasivat Juntusrannan kylän ja etenivät vesistön yli Kalmosärkälle. Särkän lounaispäässä oli suomalaisten puolustuslinja, ja neuvostoliittolaiset kaivoivat puolestaan asemansa koillispäähän. Puna-armeijan eteneminen pysähtyi Kalmosärkälle. Osa tuliasemista erottuu yhä maastossa.
