Esi-isämme eivät meidän nykyihmisten tavoin voineet ostaa lihaa suoraan lähikaupasta. Heidän oli ensin pyydystettävä vapaana juokseva riista. Peuran tai muun saaliseläimen metsästäminen ei ollut helppoa puuhaa. Sen vuoksi vuosisatojen aikana onkin kehitelty mitä erilaisimpia peuranpyyntitapoja. Lue lisää Jyppyrän Peurapolusta (julkaisut.metsa.fi).
Peurahaudat
Varhaisimpia pyyntimenetelmiä ovat tiettävästi pyyntihaudat, jotka kaivettiin tiiviiseen hiekkamaahan. Useasti haudan seinämiä tuettiin puurakenteilla. Päälle tehtiin kansi oksista ja tuohista, ja kansi naamioitiin sammalella ja jäkälällä. Haudan pohjalle voitiin asettaa terävä kivi tai seiväs. Esihistorialliset peurahautajäänteet näkyvät vieläkin maastossa loivina painanteina.
Jyppyrän alueelta on löydetty kokonainen peurahautajärjestelmä, yhteensä 107 peurahaudan jäännettä. On päätelty, että tätä järjestelmää käytettiin syystalven seuruepyynnissä, johon osallistui runsaasti metsästäjiä. Onnistuneen pyyntikauden jälkeen metsästäjät saivat jopa tuhansia kiloja peuranlihaa.
Vuomenpyyntiä tuntureilla
Vuomen oli kiilamainen aitarakennelma. Puuttomalle tunturialueelle rakennettiin aidan päät, jotka sijaitsivat jopa 20 km päässä toisistaan. Aluksi aidat olivat harvakseltaan pystytettyjä seipäitä, joiden päähän oli laitettu turvetta tai vaateriekaleita peuroja pelottelemaan.
Johdeaitojen lähestyessä toisiaan, seiväsrivit vaihtuivat puuaidoiksi. Aitarakennelman kiilamainen kärki jatkui kujanteena, jonka päässä oli muutama jyrkkä porras. Lopuksi rakennelma päättyi suureen aidalla ympäröityyn kuoppaan, sotakaarteeseen.
Vuomenpyynti tapahtui kevättalvella, hyvien hiihtokelien aikaan. Ajomiehet etsivät tuntureilta peuralauman, ajoivat sen seiväsrivien väliin ja edelleen sotakaarteeseen. Tarinan mukaan Enontekiön Peltovuomassa 1600-luvulla asunut Päiviö seurueineen oli saanut vuomenpyynnillä saaliiksi kerralla jopa 1000 peuraa.
Keihässauvasta peurapyssyyn
Ensimmäisiä tiedossa olevia käsiaseita olivat keihässauvat ja käsijouset. Hiihtämällä kulkevalla peuranmetsästäjällä oli sauvoinaan keihässauva ja käsijousi. Molemmissa oli sompa hiihtämisen helpottamiseksi. Enontekiöläisen keihässauvan kerrotaan olleen noin 140 cm pitkä. Toisena sauvana toimivan käsijousen jänne viritettiin vasta metsästystilanteessa.
Ensimmäiset varsinaiset peurapyssyt eli halvarit otettiin käyttöön 1600-luvulla. Peurapyssyllä pystyi ampumaan tarkkoja laukauksia aina 70 metrin päähän asti.
