Nellimin vesiretkeilyreitti on erinomainen päiväretkikohde kanootilla liikkuville. Reitin alku- ja loppupisteet sijaitsevat lähellä Nellimin kylää ja sen palveluja. Vaikka reitti kulkeekin kohtuullisen lähellä asutusta, tunnelma reitin varrella on varsin erämainen. Asutusta rannoilla on vähän. Rantametsät ovat luonnontilaisia ja vedet kirkkaita ja rakentamattomia.
Luonto reitin varrella on tyypillistä karuhkoa inarilaista maisemaa mäntymetsineen, vaaroineen ja vesineen. Linnuista ei voi olla huomaamatta rantasipiä ja telkkää, jonka uuttuja on siellä täällä rannoilla. Muista vesilinnuista voi nähdä ainakin kuikan ja tukkakoskelon. Myös kalasääski, joka talvehtii keskisessä Afrikassa, palaa vuosittain tänne pesimään. Sen voi kuulla ja nähdä kaartelevan korkealla taivaalla.
Reitin varrella näkyy jäänteitä vanhoista puutavaran uiton rakenteista. Ne ovat peräisin 1920-luvulta. Tuolloin rakennettiin muun muassa pitkä uittoränni Keskimöjärvestä Nellimjärveen tulevia tukinuittoja silmälläpitäen. Vesistöalueen metsät käsiteltiin ensimmäisen kerran talvina 1924–1929. Suurimmat puut kaadettiin tuolloin, ja tukit uitettiin jokia ja järviä pitkin Inarijärveen ja sieltä Paatsjokea pitkin sahalle Jäämeren rantaan. Museovirasto on entisöinyt uittorännin. Sen ohessa on Metsähallituksen rakentama laavu tulistelupaikkoineen, ja myös Inarin savottahistoriasta kertovat opastustaulut.
Nellimön uittoränni ja silta ovat huonossa kunnossa, eikä niitä voi käyttää turvallisesti. Museovirasto suosittelee, että Nellimin uittoränniä ei käytetä kanoottien kuljettamiseen. Pyydämme kaikkia noudattamaan tätä suositusta ja valitsemaan vaihtoehtoisia reittejä.
Reitin pituus on 14 kilometriä. Sen kulkemiseen saa varata koko päivän aamusta alkuiltaan. Vesi putoaa reitillä 27,8 metriä. Pudotuksesta suurin osa, 17,6 metriä, on uittorännillä Keskimmäisen järven ja Nellimjärven välillä.
Lähtöpaikat
- Nellimin kylästä lähtee Siikajärven tie kaakkoon. Ensin tulee reitin paluupiste vastaan 3,3 km päässä paikassa, jossa tie menee Nellimjärven rantaan ja tiellä on myös levike. Lähtöpaikalle Ahvenjärven rantaan on vielä 5,5 kilometriä, eli yhteensä 8,8 kilometriä Nellimin tien risteyksestä. Lähtöpaikalta kääntyy tieura lounaaseen, ja paikoitustila löytyy sen laidasta.
- Lähtöpaikan koordinaatit WGS-84 järjestelmässä ovat lat 68.812 ja lon 28.485.
- Paluupaikan koordinaatit ovat lat 68.839 ja lon 28.380.
- Retken voi päättää myös "Nellimin uittorännille", joka on Nellimistä Nellimintietä koilliseen kohti Virtaniemeä noin viisi kilometriä, minkä jälkeen tie kääntyy oikealle. Uittorännille on matkaa 2,5 kilometriä. Paikan koordinaatit ovat lat 68.862 ja lon 28.447.
Nellimön uittoränni ja silta ovat tällä hetkellä huonossa kunnossa, eikä niitä voi käyttää turvallisesti. Museovirasto suosittelee, että Nellimin uittoränniä ei käytetä kanoottien kuljettamiseen. Pyydämme kaikkia noudattamaan tätä suositusta ja valitsemaan vaihtoehtoisia reittejä.
Ohjeita reitillä liikkumiseen
Reitin varrella on joitakin yksityisten omistamia taloja ja kämppiä. Niiden yksityisyyttä tulee kunnioittaa. Paikallisten ihmisten yksityisen tilan tarve on perinteisesti suurempi kuin Etelä-Suomessa tai Keski-Euroopassa. Leiriytyminen tai muu asettuminen vähemmän kuin noin kolmensadan metrin päähän asumuksista koetaan häiriönä.
Ennakkovarustautuminen
On muistettava, että reitin varrelta ei voi hankkia enää mitään varusteita.
Varusteet ja turvallisuus
- Pidä puhelin ja tulitikut taskussasi vesitiiviissä pakkauksissa. Jos joudut vedenvaraan, saatat menettää kaikki muut paitsi taskuissasi olevat tavarat.
- Älä lähde matkaan ilman karttaa ja kompassia. Jos jostain syystä joudut kävelemään, kartan avulla löydät tielle.
- Käytä meloessasi aina kelluntaliiviä.
- Säilytä varusteesi vedenpitävissä tynnyreissä, säkeissä tai laukuissa.
- Vesi on alkukesällä ja syksyllä kylmää. Varo sen takia veden varaan joutumista. Hyvä uimataitokaan ei auta kylmettymistä vastaan.
- Kanootissa on hyvä olla kirves, köyttä, korjausvälineitä ja varamela.
- Varaa riittävästi lämmintä ja myös tuulenpitävää vaatetta matkaan, myös lämmin päähine ja käsineet. Kumirukkaset pitävät sisäkäsineet kuivina.
- Ota mukaasi hyttyskarkotetta ja ensiapuvälineet.
- Ilmoita suunnittelemasi reitti ystävillesi ja majoituspaikkaasi.
- Järvivesi reitin varrella on niin puhdasta, että sitä voi käyttää sellaisenaan, sekä juomavetenä että ruuanlaittoon. Säännöllisen seurannan piirissä veden laatu ei kuitenkaan ole. Lue Retkeilyn ABC:stä juomavesivinkit.
- Tietoa melonnan turvallisuudesta ja varusteista (melontajasoutuliitto.fi) ja Melontaopas (melonta.wasalab.com). Katso myös Retkeilyn ABC turvallisuusvinkit.
- Nellimön uittoränni ja silta ovat huonossa kunnossa, eikä niitä voi käyttää turvallisesti.
- Museovirasto suosittelee, että Nellimin uittoränniä ei käytetä kanoottien kuljettamiseen.
Sesonkiajat
- Veneilykausi alkaa kesäkuun alkupuolella ja jatkuu syyskuun loppuun. Parhaat melontasäät ovat heinä-elokuussa.
- Sääskiä on eniten 25.6. – 15.7. ajalla. Jos leiriydyt maastoon, vältä tuulettomia, soisia ja pusikkoisia paikkoja. Hyttyset karttavat avoimia, tuulisia paikkoja.
Jätehuolto
- Uittorännillä on sekajätteen keräysastia. Maatuvat jätteet laitetaan käymälään tai kompostoriin ja pieniä määriä puhdasta paperia ja pahvia voi käyttää sytykkeenä. Kaikki muu jäte kannetaan omassa repussa luonnosta pois.
- Lue lisää roskattomasta retkeilystä.
Tulentekopaikat
- Uittorännillä on puolilaavu tulentekopaikkoineen.
- Tulenteossa tulee ensisijaisesti käyttää edellä mainittua taukopaikkaa.
- Tehtäessä avotuli muualle tulee valita paikka, josta tulen leviämisen vaara on pieni. Tulen tekoon saa käyttää oksia ja risuja.
- Yksityismaille ei saa tehdä tulia. Lisää vinkkejä leiritulen teosta.
Polttopuuhuolto ja kuivakäymälät
- Uittorännillä on puuliiteri ja kirves halkomista varten. Käytä halkoja säästeliäästi.
- Uittorännillä ja sen pysäköintipaikalla on kuivakäymälät.
Reittiosuudet
Tämä reittikuvaus kiertää vesistöä alaspäin eli laskusuuntaan. Osa järviä yhdistävistä nivoista on laskettavissa, mutta ylöspäin nousu on huomattavasti työläämpää.
Matka alkaa kahden kilometrin järviosuudella Ahvenjärvellä. Ahvenjärven rannat ovat lähes täysin valtion maita ja rakentamattomia. Lyhyt kannas erottaa Ahvenjärven Riekkolompolasta. Vetotaival on järven koillispäässä, järveen laskevan puron oikealla puolella. Vetotaival näkyy järvelle aukeana linjana metsässä.
Riekkolompola laskee Kalliolompolaan lyhyenä nivana. Se ei aiheuta vaikeuksia matkantekoon. Joenpätkä on aikoinaan perattu uittoa varten. Kanootti pujahtaa helposti kivien välisestä uomasta.
Kalliolompolan ja Kutujärven välinen jokiosuus on niin vuolas ja kivinen, että siitä ei pääse läpi. Laskua on 5,1 metriä 240 metrin matkalla, ja kiviä on kauttaaltaan. Perinteinen vetotaival löytyy lahdenpohjukasta noin 50 metriä jokiluusuasta oikealle. Avattu vetotaival päättyy yksityisen venevajan pihaan, joten kun rakennus tulee näkyviin, on se kierrettävä oikealta.
Kutujärvi on jälleen avarampi vesi, vaikka iso ei ole tämäkään järvi. Jo parin kilometrin melomisen jälkeen on Kutujärven lompola. Lompolasta vesi lähtee eteenpäin kahta väylää, jossa vasemmanpuoleisessa on enemmän vettä. Uoma on niin kivinen ja pysty, että kanootti on ensin uitettava vasenta rantaa pitkin. Lopuksi kanootti uitetaan vanhan uittorännin pohjaa myöten. Puusiltaa pitkin kanootti on kevyt vetää alapuoliseen suvantoon. Putouseroa järvien välillä on 3,7 metriä.
Keskimöjärveltä melotaan järven pohjoisrantaa länteen kohti uittoränniä. Rannan puissa näkyy siellä täällä keltaisia merkkejä. Ne kertovat, että Suomen rajavyöhyke Venäjää vastaan alkaa heti rannasta. Rajavyöhykkeelle ei saa mennä, jollei omista henkilökohtaista rajavyöhykelupaa. Luvaton tunkeutuminen alueelle johtaa yleensä aina kuulusteluihin, jotka voivat muuttaa matkasuunnitelmia pahasti.
Rannan puissa näkyy myös uuttuja, telkän pönttöjä. Vielä joku vuosikymmen sitten paikalliset ihmiset munittivat telkkiä. Ravinteikkaat munat toivat tarpeellista ravinnonlisää ja vaihtelua pitkän talven jälkeen, kun ruokavarat olivat niukimmillaan. Vielä nykyisinkin ihmiset asettavat pönttöjä telkille.
Keskimöjärvi päättyy entisöidylle uittorännille ja sen opastus- ja taukopaikalle. Opastuksessa kerrotaan Inarin jo lähes satavuotisesta savottahistoriasta. Sitä kuvastaa myös uudelleen rakennettu "uittovahdin kämppä", vanhan mallin mukaan tehty rakennus. Taukopaikan varustukseen kuuluvat puolilaavu tulistelupaikkoineen, kuivakäymälä, jätepiste ja puuliiteri polttopuineen. Paikalle pääsee autolla Nellimistä, joten matkan voi halutessaan lopettaa jo tänne.
Melonta on hyvä päättää uittopadon vasempaan laitaan. Siitä eteenpäin kanootti on kannettava, ensin ylös patosillalle, sen ylitse, taukopaikalle ja sieltä edelleen Nellimjärven rantaan. Matkaa tulee 370 metriä, mutta tie on tasaista.
Matkan viimeisellä osuudella Nellimjärvellä on mahdollisuus tutustua toisen maailmansodan historiaan. Saksalaisten ja venäläisten asemat olivat loppuvuonna 1944 vastakkain Rautaportissa, Nellimjärven ja Inarijärven Paksuvuonon välisessä ruhjelaaksossa. Juoksuhaudat ja taistelupoterot ovat yhä nähtävissä. Mitään isompia taisteluita alueella ei ilmeisesti käyty, koska saksalaiset joukot vetäytyivät alta pois kohti Ivaloa ja Jäämeren satamia Norjassa.
Järviosuutta matkan päätepisteeseen on nelisen kilometriä ja asutus alkaa. Rantojen yksityismailla on omakotitaloja pihapiireineen. Paikannimet pistävät mielikuvituksen liikkeelle. On selvää, mistä tulevat nimet "Yksipetäjäsaari" ja "Annin Apajasaari". Mutta mikä on takana "Itkunivalla"? Ja mistä tulee talon nimi "Hellin Ihana"?
Vaativuus
Reitti soveltuu myös aloitteleville melojille. Järviosuuksilla voi harjoitella melonnan tekniikkaa. Järvet ovat pienehköjä ja rannat aina lähellä, joten tuulensuojaa löytyy. Järvien väliset nivat ja pikkukosket ovat osaksi melottavissa, osaksi ei.
Veto-/tai kantotaipaleita on neljä. Maaosuudet tuovat mukavaa vaihtelua melontaan.
Ensimmäinen vetotaival Ahvenjärven ja Riekkolompolan välillä on helppo, pituudeltaan 70 metriä. Seuraava veto- tai kantotaival on Kalliolompolon ja Kutujärven välillä. Sen pituus on vajaa 250 metriä. Maasto kannaksella on varsin tasaista ja melko helppokulkuista.Kutujärven lompolan ja Keskimöjärven välinen osuus on vaikeampi, koska ranta on kivinen ja pusikkoinen. Helpointa on uittaa kanootti ensin vanhan uittorännin uomaan ja vetää se sitten uittoränniä pitkin alapuoliseen lahteen. Viimeinen maataival on Keskimöjärven ja Nellimjärven välillä. Täällä kannattaa meloa neulapadolle lahden vasempaan laitaan, ja vetää siellä kanootti maihin. Tieura vie sillan yli, ja sitten entisöidyn uittorännin sivuitse alapuoliseen lahteen. Täällä kanootti on kannettava, sillä tien pohja on paljasta moreenia. Matkaa tulee 370 metriä.
Reitin varrella ei ole palveluita, joten päivän eväät on oltava mukana. Taukopaikassa Keskimöjärven ja Nellimjärven välisellä kannaksella voi ruokailla pöydän ääressä, tulistella ja pitää sadetta, jos on tarpeen. Paikalle tulee maantie Nellimistä, joten retken voi lopettaa jo täälläkin.