Inarijärvi melojille

Inarijärvi, inarinsaameksi Aanaarjävri, on vajoamajärvi Pohjois-Lapissa. Paikalliset ihmiset käyttävät Inarijärvestä yksinkertaisesti nimeä "Järvi". "Oletko käynyt järvellä", on tavallinen kysymys kohdattaessa. Vaikka Inarissa on satoja järviä, kaikki tietävät, mitä järveä puhuja tarkoittaa. Inarijärvi on niin selvästi ylitse muiden.

Retkeilijä voi tehdä järvellä päiväretkiä, mutta jos aikaa ja halua on, saa järvellä kulumaan koko kesänkin, ja silloinkaan ei ehdi käymään joka paikassa. Inarilla melontaan löytyy maisemia niin linnuista kuin vaikka kalastuksesta kiinnostuneille. Inarijärven pinta-ala on 1 084 neliökilometriä ja se on Suomen järvistä kolmanneksi suurin.

Inarijärvi laskee Paatsjokea pitkin Barentsinmeren Varanginvuonoon. Järven pinta on sulavesiaikana noin 119 metriä merenpinnan yläpuolella. Järveä säännöstellään Paatsjoessa Venäjän puolella sijaitsevalla Kaitakosken voimalaitoksella. Alimmillaan järvi on toukokuun alkupuolella, kun järvi on vielä jäässä. Silloin se pinta on noin 1,5 metriä alempana kuin kesällä. Jäiden sulaessa touko-kesäkuussa järvi nousee nopeasti kesäaikaiseen korkeuteensa. Vesillä liikkuja ei siten välttämättä huomaa lainkaan säännöstelyä.

Kulkuyhteydet

Maantiet kiertävät Inarijärveä kaikissa muissa ilmansuunnissa paitsi idässä. Tiettömyys onkin keskeinen syy siihen, että järven itäpuolelle on perustettu Vätsärin erämaa-alue.  

Ivalosta lähdettäessä on kaksi vaihtoehtoa, lähtö pohjoiseen tai itään. Pohjoiseen lähdettäessä valtatie saavuttaa Inarijärven Inarin kirkonkylässä, 40 kilometriä Ivalosta.

Jo Ivalosta pääsee vesiteitse Inarijärvelle. Veneen voi laskea kylän keskustassa osoitteesta Petsamontie 5. Ivalojoen rannalla on veneenlaskuliuska ja pysäköintialue.

Autolla

Pohjoispuolelta Inarille

• Ukonjärvelle valtatie nro 4 (E75) 10 km pohjoiseen Ivalosta. Ukonjärvi on aivan tien vieressä, mutta yleistä veneenlaskuliuskaa ei järvelle ole. Ukonjärven ja Inarijärven yhdistävä salmi on Ukonjärven koillispäässä Hämähäkkiniemen edustalla.
• Inarin kirkonkylästä järvelle pääsee joko kunnan venesatamasta tai paikallisen matkailuyrityksen rannasta. 
• Partakko on Inarista pohjoiseen Sevettijärven tietä nro 971 noin 38 kilometriä, jonka jälkeen tie kääntyy Käyräniemeen. Käyräniemessä on kunnan veneliuska ja pysäköintialue. 
• Nitsijärvi on yhteydessä Inarijärveen. Nitsijärvelle tulee matkaa Inarista (tie nro 971) noin 70 kilometriä.

Itäpuolelta Inarille

• Nellimin venesatama, jonne ajetaan tietä nro 969, Ivalosta itään päin. Nellimiin tulee matkaa Ivalosta 41 kilomeriä. 
• Veskoniemen venesatama, jonne ajetaan Nellimintietä nro 969 n. 9 km, jonka jälkeen tie kääntyy vasemmalle Veskoniemeen, jonne on vielä 14 kilometriä. Ennen Veskoniemen kylää on Nanguniemen venesatama. Tie on mutkainen ja mäkinen ja koska siltä erkanee muita teitä, kartta on tarpeen.
• Koppelosta. Ivalon kylän pohjoispuolelta sillan jälkeen kääntyy tie oikealle. Koppelon tietä ajetaan noin 11 km, jonka jälkeen tie päättyy joen rantaan. Siellä on veneenlaskuluiska ja pysäköintipaikka.

Jos autonavigaattori on käytössä, kätevintä on antaa sen ohjata lähtöpaikkaan.  

Retken lähtöpisteet

Inarijärvelle voi lähteä monesta eri paikasta. Koska kyseessä on suuri järvi eikä joki, ei ole olemassa vain tiettyä reittiä, vaan matkat on suunniteltava itse. Ja silloinkin, kun lähtiessä on reittisuunnitelma valmiiksi mietittynä, on varauduttava siihen, että sitä joutuu muuttamaan säiden mukaan.

Oheiseen karttaan on merkitty tavallisimmat lähtöpaikat. Ne ovat julkisessa käytössä olevia venesatamia tai veneenlaskuluiskia. 

Lähtöpisteiden koordinaatit, WGS 84 –järjestelmä (autonavigaattori)

Ensimmäisenä lähtöpaikan nimi, sitten leveys- ja pituuskoordinaatit.

• Ivalo 68,66070 ja 27,54390
• Ukonjärvi 68,754082 ja 27,457729
• Lomakylä Inari 68,902284 ja 27,036735
• Inarin kirkonkylän venesatama 68,908437 ja 27,019198
• Kotalahti 69,083695 ja 27,649673
• Käyräniemi 69,173066 ja 27,910820
• Nitsijärvi 69,268575 ja 27,980799
• Veskoniemen venesatama 68,785306 ja 27,645431
• Nanguniemen venesatama 68,828252 ja 27,793257
• Peuravuono 68,720466 ja 27,754501
• Nellimin venesatama 68,848101 ja 28,321062    

Reittiselostukset on tehty lähtösataman mukaan

Järvellä ei ole merkittyjä melontareittejä. Tässä esitellyissä reittiselostuksissa näytetään kartalla joitakin ohjeellisia reittejä. Niiden seuraaminen edellyttää kartan ja maaston lukutaitoa, ja tietenkin myös riittävän suotuisaa säätä. Matkat eivät ole melottavissa huonossa säässä. 

Vaativuus

Inarinjärvessä on 3 318 saarta. Saarten ja luotojen suuri määrä tekee järvestä hyvin sokkeloisen, viehättävän ja myös eksyttävän. Mutkittelevaa rantaviivaa on valtavasti. Saarten paljoudesta huolimatta suureen järveen mahtuu myös suuria avovesialueita. Suurimmat selät ovat Kasariselkä, Sammakkoselkä, Vasikkaselkä, Satapetäjäselkä ja Ukonselkä. Saarista suurimmat ovat Kaamassaari, Mahlatti ja Leveä Petäjäsaari, joilla on jo omat lampensa.

Inarijärvelle on merkitty satoja kilometriä veneväyliä. Veneilykarttaan merkityt väylät on tarkoitettu ensisijaisesti moottoriveneille. Melojalle, joka hakee saarten suojaa, ja joka pystyy liikkumaan myös matalissa ja paikoin kivikkoisissakin rantavesissä, merkityt väylät eivät sovellu sellaisenaan. Niistä on kuitenkin paljon hyötyä, sillä väylämerkkien avulla kulkija pystyy paikantamaan sijaintinsa.

Inarijärveä ei saa koskaan aliarvioida. Vaikka järvi olisi lähtiessä tyyni ja hymyilevä, sää voi muuttua nopeasti. Varsinkin useamman päivän retkillä on varauduttava siihen, että matkaan sisältyy myös tuulisia ja sateisia päiviä. Tuulella Inarijärven aallokko voi yltyä sellaiseksi, ettei vesille ole mitään asiaa, jolloin välipäivät vietetään saarien suojassa. 

Kesäaikana valoa on ympäri vuorokauden. Aurinko ei laske ollenkaan kesäkuussa. Vasta heinäkuun lopulla se käväisee pariksi tunniksi horisontin alapuolella ja vasta elokuussa alkaa tulla lyhyt yö.

Pintaveden lämpötila on enimmillään heinäkuun lopulla. Selkävesillä se on noin 14 – 15 astetta ja matalissa lahdissa jopa yli 20 astetta. Elokuun puolivälin jälkeen veden lämpötila alkaa laskea nopeasti. Vesillä liikkujan tuleekin Inarijärvellä varoa veden varaan joutumista. Vaikka pelastusliivit pitävät pinnalla, kylmettyminen uhkaa nopeasti. Kuivapuvun käyttäminen on suositeltavaa veden matalan lämpötilan takia aina. 

Inarijärvelle varustautuminen 

Veneilykausi alkaa kesäkuun alkupuolella. Syksyä kohden tuulisuus lisääntyy, ja tuulta voi kestää useita päiviä. Veneilykausi loppuu viimeistään lokakuun alkupuolella, kun lahdet vetävät jäähän.

Tuulen suunta Inarilla on tavallisesti lounas tai koillinen. Nuorissa, pitkissä saarten välisissä salmissa, tuuli kääntyy salmen suuntaiseksi. Tästä syystä vesillä kulkija saa yleensä joko päästätellä myötäisessä tai puskea vastaiseen.

Paikalliset ihmiset liikkuvat järvellä moottoriveneillä ja virkistyskalastajilla on vetouisteluun varustettu vene. Retkeilijät tuovat yleensä kulkuneuvonsa mukanaan, mikä on yksin tai kaksin melottava, peräsimellä tai nostoevällä varustettu merikajakki. Intiaanikanootti eli avokanootti ei sovellu kovin hyvin näin avoimille vesille.

Metsähallituksella on järvellä varsin kattava veneilytukikohtien verkosto retkeilijöille. Inarijärven saarissa ei ole kauppoja, ravintoloita eikä muitakaan maksullisia palveluja. Siksi järvelle lähtijän tulee selvitä omillaan. Erätaidoista tulen teko, ruuan laitto, majoittuminen ja suunnistaminen ovat välttämättömiä. Retkiruoka on otettava mukaan, samoin majoitteet, tulentekovälineet ja muut työkalut. Lue lisää Retkeilyn ABC:n varusteista.  

Erityisen tärkeää on, että tulitikut ja puhelin pidetään vedenpitävässä kotelossa, joka on taskussa. Varustepussista olevista tikuista, puhelimesta, eväistä ynnä muista tarvikkeista ei ole mitään hyötyä, kun varusteet karkaa kajakin mukana tai pussi uppoaa järven pohjaan. Lue lisää Retkeilyn ABC:n turvallisuus -ohjeista.   

Lämmin ja tuulenpitävä vaatetus on ehdoton, vaikka lähtöpäivänä pelkkä t-paitakin tuntuisi riittävän.  Aurinkolasit tarvitaan suojaamaan silmiä ja aurinkovoide suojaamaan ihoa. Sääskiä ja mäkäröitä varten tarvitaan hyttyskarkote. Hyttyset eivät kiusaa vesillä, mutta rannassa ne voivat olla riesana varsinkin kesä-heinäkuun vaihteessa. Hyttyset viihtyvät tyvenessä, joten kannattaa hakeutua paikkaan, jossa käy tuulenvire.

 

Inarin kirkonkylän venesatama

Pahtaniemen päiväreitti  

Retkelle tulee matkaa noin kuusi kilometriä melottaessa myötätuuliosuus suoraan ja vastatuuliosuus rantoja pitkin. Reitti on varsin avoin tuulille.
Pahtaniemen jyrkän kallion päältä näkyy kauas Inarijärvelle. Paluumatkalla edessä on Inarin kirkonkylä ja sen takana nousee mahtava Otsamotunturi.  
Mitään palveluita Pahtaniemessä ei ole, eikä myöskään reitin varrella.  

Ukon reitti

Reitin varrella ei ole majoituspaikkoja, joten oma teltta on välttämätön.

Heti lähdettäessä Inarin venesatamasta on vastassa Juutuanvuono. Se on varsin avoin vesialue, ja silloin kun tuuli tulee idästä, tuuli nostaa helposti kovankin aallokon. Saaret eivät juuri tarjoa suojaa. Vuonon pohjoisrantaa meloen tullaan ensimmäiseen kohteeseen, Pielpavuonon tulistelukodalle. Matkaa kodalle on seitsemän kilometriä.

Pielpavuonosta lähtee merkitty polku Pielpajärven erämaakirkolle. Pielpavuonon pohjukka on sopiva paikka jäädä yöksi. Huomattava on, että vuonon länsilaita heti lahden pohjukasta lähtien on yksityismaata.

Pielpavuonosta matka jatkuu kohti Hautuumaasaaria. Niitä on kaksi. Ensimmäisenä tulee vastaan Pielpaniemen kupeessa sijaitseva Vanha Hautuumaasaari. Sinne on matkaa 3,5 kilometriä. Retki suuntautuu itäkoilliseen kohti toista Hautuumaasaarta, jonne on matkaa neljä kilometriä. Saarelle on tunnusomaista punertavat rantahietikot, ja niiden takana nouseva ikimetsä ja sen hämäryys.

Maihinnousu saarille ja siellä kävely on sallittua, mutta tulenteko, leiriytyminen ja hautamuistomerkkien keräily sekä kaivaminen on kiellettyä niin kuin muillakin hautausmailla.

Hautausmaasaarelta on enää kilometrin melonta Ukonsaareen. Korkea kalliosaari näkyy kauas joka suuntaan, ja siitä on tullutkin yksi Inarin kunnan Inarijärven tunnuksista. Saaren kasvillisuus kuluu erittäin helposti ja rantautuminen on tuulessa haastavaa ilman laituria. Saaressa ei ole tulentekopaikkaa eikä muutakaan taukopaikan palveluita.

Ukonsaari on retken kääntöpiste. Sieltä voi palata takaisin Inarin venesatamaan, jolloin paluumatkaa kertyy linnuntietä 12 kilometriä.

Saaristoreitti

Jatkettaessa matkaa Ukonsaarelta itään seuraavana etappina on Suovasaaren veneilytukikohta. Sinne on matkaa 7 kilometriä ja reittiehdotus menee lukuisten saarten lomitse.

Petäjäsaaren veneilytukikohtaan on noin 11 kilometriä Suovasaarelta kierrettäessä Leviä Petäjäsaari myötäpäivään. Matka kulkee läpi saariston, jota monet pitävät Inarijärven kauneimpana.

Takaisin kohti Suovasaarta reittiehdotus menee etelän kautta, 9 kilometrin melomisen jälkeen. Jatkettaessa sieltä etelään kannattaa valita merikarttaan merkitty rantaväylä, joka kulkee Korkiasaaren eteläpuolitse. Tätä tietä matkaa Inarin venesatamaan tulee noin 17 kilometriä.

Koko reittiehdotus on pituudeltaan noin 60 kilometriä. Siihen tulee varata neljä päivää. Jos joutuu pitämään tuulta, viideskään päivä ei ole pahitteeksi.   

 

Inarin kirkonkylä – Partakko

Tämä reittiehdotus kulkee Suovasaareeen saakka kuten Saaristoreitti. Ensimmäisen päivän etapin pituudeksi tulee 17 kilometriä. Tämä osuus on varsin avoin tuulille.

Suovasaaresta matka jatkuu koilliseen kohti Kahkusaaren veneilytukikohtaa. Lukuisat saaret suojaavat tuulilta. Pääsaaret ja Viimassaari kierretään tuulten mukaan joko länsi- tai itäpuolelta. Päiväetapin pituus on 16–20 kilometriä reittivalinnan mukaan.

Kahkusaaren jälkeen voi suunnata Kotalahteen ja päättää retken sinne. Matkaa Kotalahteen on vain 9 kilometriä. Pitempi vaihtoehto on jatkaa matkaa Partakkoon järven pohjoisrantaa seuraillen. Huomattava on, että tämä osuus on varsin avoin etelästä puhaltaville tuulille. Retken voi päättää Käyräniemeen, jossa on veneenlaskuluiska. Etapin pituus on lyhyimmillään 21 kilometriä.

Retken kokonaispituus on noin 50 kilometriä. Siihen tulee aikaa varata ainakin kolme päivää.

Nanguniemen venesatama

Kahden selän kierros 

Tämä retkiehdotus ulottuu kauas Inarijärven keskiosiin, ja on siksi vaativa, mutta samalla antoisa. Viikon matka vaatii jo huomattavaa suunnittelua siitä, mitä ruokaa ja kuinka paljon sitä tulee ottaa mukaan. Onneksi järvivesi on juotavaa. Lue lisää juomavedestä retkeilyn ABC –osiosta.

Sää voi viikon aikana muuttua paljon, ja siihen on varauduttava. Lämmintä ja tuulenpitävää vaatetta tarvitaan, samoin päähine ja käsineet. Lämpötila voi varsinkin alkukesästä vaihdella huomattavasti. Voi olla jopa 25 astetta lämmintä, mutta voi olla hyytävän koleaakin silloin, kun ilmamassat tulevat arktisilta alueilta.

Ensimmäiselle taukopaikalle Jääsaaren veneilytukikohtaan on reilu viisi kilometriä. Jääsaaresta matka jatkuu Jääsaaren salmeen. Salmen kautta kulkee yksi järven vilkkaimmista väylistä, joten melojan kannattaa pysytellä pois keskiväylältä välttääkseen isoja peräaaltoja.  

Reittiehdotelma 

Jääsaaren salmen suun keskellä olevalla luodolla on z-kummeli. Sen kohdalla tulee päättää, kummalta puolen lähtee kiertämään edessä olevaa pitkää saarijonoa, joka erottaa Kasariselän ja Sammakkoselän toisistaan. Kasariselän puoli on karikkoinen ja avoimempi tuulille kuin itäpuolen Sammakkoselkä. Veneväylä menee Sammakkoselälle, missä on selvemmät vedet. Tuulisella säällä suosi kartalla näkyvää keskimmäistä vaihtoehtoa. Melonta jatkuu saarten suojaamissa kapeissa salmissa Kärppätuvan veneilytukikohdalle. Jääsaaresta Kärppätuvalle tulee matkaa vähintään 17 kilometriä.

Kärppäsaaresta voi edelleen jatkaa matkaa koilliseen saarten välisiä salmia seuraten. Suojaisia luonnonsatamia on runsaasti. Matkaa Kärppäsaaresta Kuorpasaaren pohjoispuolelle ja takaisin Kärppätuvalle kertyy vähintään 27 kilometriä.

Paluumatkan voi tehdä esimerkiksi melomalla Kärppätuvalta itäkaakkoon Tavesaaren pohjoispuolelle, ja suuntaamalla sieltä Tavesaaren ja Tuurakivensaaren välisestä salmesta kohti Kovasaaren ja Katsomasaaren Keitinniemen välistä lahtea. Sieltä pääsee edelleen Kaamasnuoraa pitkin Kuossaperään ja edelleen Tyllylahden veneilytukikohtaan tai nuoran toisella rannalla olevalle Punaiselletuvalle. Sitä ennen ohitetaan Täyssinän rauhan (v. 1595) rajapyykki. Rajapyykki osoittaa Ruotsin ja Venäjän muinaisen rajan. Matkaa Kärppätuvalta Tyllylahteen on 19 kilometriä.

Tyllylahdesta matka jatkuu etelään ja kohti lähtösatamaa. Loppumatkaa luonnehtivat lukuisat saaret. Mutkittelevan reitin pituudeksi tulee vähintään 10 kilometriä.

Koko retken pituus on vähintään 78 kilometriä. 

Nellimin venesatama

Nellim on hyvä aloituspaikka melontaretkelle. Seuraavassa esitellään kaksi eri reittivaihtoehtoa, päivän retki ja kolmen päivän retki.  Pidemmällä retkellä tulee varautua viettämään toinen yö omillaan, ilman rakennettuja palveluita. 

Päiväretki Speinniemeen 

Venesatamasta tulee matkaa Speinniemen veneilytukikohtaan  reilu viisi kilometriä.
Veneilytukikohdan nimen käytössä on ollut tavallista suurempaa vaihtelevuutta. On tavallista, että inarinsaamelaiset paikannimet ovat suomalaistuneet ja muuttaneet samalla merkitystään. Harvinaisempaa on, että samasta paikasta on käytössä useampia nimityksiä. Veneilytukikohdan viereisen niemen alkuperäinen nimi on "Speinnjárgâ". Sen lähtökohtana on ollut pohjoisnorjalainen mies Spein Sarak eli Sarak Svendsen. Vanhassa topografikartassa nimi on vääntynyt Peiliniemeksi eli merkitykseltään jo ihan muuksi (pohjoissaameksi peili on speadjal ja niemi on njárga). Inarin osoite- ja virkistyskartassa veneilytukikohta on puolestaan nimellä "Lusmenyeri" (ns. Lusmanuora). 

 

Partakon suunta

Partakko–Nitsijärvi -reitti

Mahdollinen lähtöpaikka Partakossa on mm. kunnan ylläpitämä Käyräniemen veneenlaskupaikka. Retken päätepisteenä on Nitsijärven veneenlaskuluiska. Retken voi tietenkin tehdä toisinkin päin. Lähtö- ja päätepisteen välimatka on maantietä pitkin noin 14 kilometriä. Se on sen verran lyhyt, että oman auton hakeminen lähtöpaikasta tulee kysymykseen vaikka polkupyörällä – kun vie sen ennen lähtöä retken päätepisteeseen.
Koska reittiehdotus on altis koville tuulille niin Nitsijärvellä kuin Inarijärvelläkin, matka edellyttää melojalta taitoa ja kokemusta selvitä korkeassakin aallokossa.   

Partakko – Nitsijärvi –reitti voidaan meloa kolmena eri versiona. Lyhyin reitti edellyttää sitä, että kajakki vedetään tai kannetaan Inarijärven Kallovuonosta Nitsijärven Lammaslahteen. Kannaksen poikki on rakennettu 330 metriä pitkä venetie. Lyhyimmän vaihtoehdon pituus on 33 kilometriä. Sopiva yöpymispaikka voisi olla Lammaslahdessa.   

Toinen vaihtoehto on jatkaa matkaa ohi Lammaslahden Kuuvan kanavalle, ja oikaista sitä pitkin Koskivuonoon. Tällöin joutuu kyllä melomaan pitkin Vasikkaselän suojatonta pohjoislaitaa. Ranta suojaa ainoastaan pohjoistuulilta. Kuuvan kanavan nimi tulee Matti Kuuvasta. Tämän niminen mies kaivoi kanavan lapiolla 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteessa. Kanava lyhentää matkaa 16 kilometriä kuljettaessa Kanavavuonolta Koskivuonolle. Reitin kokonaispituus on 42 kilometriä. 

Kolmas ja pisin vaihtoehto kiertää Pisterinniemen. Tämän vaihtoehdon etuna on se, että sen varrella on Pisterin veneilytukikohta palveluineen. Veneilytukikohdassa on myös autiotupa. Sinne on matkaa Käyräniemestä 25 kilometriä. Loppumatkaa Nitsijärvelle ja tien laitaan on saman verran. Inarijärven ja Nitsijärven välissä on lyhyt Nitsikoski. Sen ohitse pääsee helposti, koska koskeen on rakennettu suisteet ja kävelysilta.

Veskoniemen venesatama

Päiväretki Ivalojoen suistoon, 10 km

Tämä retki soveltuu lintuharrastajalle. Ivalojoen suiston vesilinnusto on varsin rikas. Sitä voi seurata Juurakkovuopajan lintutornista, joka sijaitsee mantereella. Linnusto näyttäytyy ja kuuluu parhaiten jäiden sulamisvaiheessa toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa. Tuolloin jokisuistoon pysähtyy levähtämään paikallisten lintujen ohella pohjoiseen menossa olevia muuttolintuja. Kun haudonta alkaa kesäkuun puolivälissä, linnusto hiljenee ja piilottelee. Retken pituus on noin 10 kilometriä.  

Mahlatin kierros – kaksi päivää

Tämän retken pituus on noin 30 kilometriä ja se kiertää Inarijärven suurimman saaren Mahlatin ympäri. Esitelty reitti on varsin suojaisa lukuisien saarten takia. Maisema on karun kaunista Inarin maisemaa kalliosaarineen. Saarten luonto on lähes luonnontilaista. Männyt, joihin vuodet ovat kuhunkin piirtäneet yksilölliset leimansa, vallitsevat kasvillisuutta.  

Suojaisia luonnonsatamia löytyy runsaasti tauko- ja yöpymispaikoiksi. Majoittumista varten tulee olla teltta. Alueella on useita yksityismökkejä, joiden läheisyyteen rantautuminen ei ole suotavaa.

Nähtävyyksistä tunnetuin on Korkia-Mauran jääluola. Sen yhteydessä on Metsähallituksen laituri, tulentekopaikka, puuliiteri ja kuivakäymälä. Mahlatissa on ollut II maailmansodan aikana saksalaisten vankileiri. Sen rippeitä on vielä näkyvissä Kivisalmessa.

Maisemat ovat viehättävät koko matkalla. Jos haluaa nähdä kauemmaksi yli saarten, ja kuntoa riittää, voi kiivetä Vuoriaisen päälle. Vaaran laki kohoaa 130 metriä järven pinnan yläpuolelle.   

Reittiehdotelma 

 

Petäjäsaaren kierros

Retken pituus on vähintään 37 kilometriä, mutta se venyy helposti pidemmäksi heti, kun mutkitellaan saarien lomitse. Retki vie vähintään kaksi päivää. Suositeltavaa on kuitenkin varata kolme päivää tai enemmänkin, jotta ehtii tutustumaan alueeseen kunnolla. Reittiehdotus kulkee järven lounaisosan viehättävässä saaristossa, jossa luonnon satamia on runsaasti. Reitti on suojaisa, mutta siinä on myös osuuksia, jossa aallokko voi yltyä kovaksi.

Retken voi tehdä joko myötä- tai vastapäivään. Myötäpäivään lähdettäessä matkan voi suunnata ensin Korkia-Mauran jääluolaan. Luolan pohjalla oleva jää ei sula kesälläkään. Reitti kulkee pääosin saarten suojassa, mutta Moossinaselkä saattaa olla tuulinen. Matkaa satamasta jääluolalle on kahdeksan kilometriä.

Maurasaarien jälkeen matka jatkuu kohti Hoikka ja Leveä Petäjäsaarien välistä salmea. Ensin ylitetään Jäkäläselkä. Sen lukuisat kalliosaaret kierretään suojan puolelta.

Useimmat suuntaavat kulkunsa Petäjäsaaren veneilytukikohtaan. Sinne tulee matkaa jääluolalta lyhimmillään 13 kilometriä, ja lähtösatamasta Veskoniemestä 21 kilometriä. Veneilytukikohta on mainio yöpymispaikka. Siinä on kaksi pitkää laituria veneitä varten, autiotupa, tulistelukota, keittokatos (kaasu), 2 tulentekopaikkaa, kuivakäymälä ja puuliiteri. Telttailijoita varten on telttailualue ja puiset teltanaluset. Ne pitävät teltanpohjan kuivana ja puhtaana ja suovat tasaisen alustan nukkumiseen kivisessä maastossa.

Matkaa jatkuu salmea pitkin koilliseen ja mahtavan laajan Kasariselän reunalta etelään Raesaarille. Rantaviivaa seuraten tulee ensin Raesaaret ja sitten Piekanasaaret. Moossinan jälkeen lähtösatama onkin jo lähellä. Matkaa Petäjäsaaren veneilytukikohdasta takaisin satamaan tulee 16 kilometriä. 

Kohdetta hoitaa: Metsähallitus, Luontopalvelut.

Tämän sivun osoite on luontoon.fi/inarijarvimelojille