Hirvisuon luonto

Aapasoita ja keidassoita

Hirvisuo sijaitsee Iijoen ja Kiiminkijoen välisellä rannikkoalankoalueella, Perämeren ja Kainuun vaara-alueen välissä. Soidensuojelualueelta vedet valuvat lähes kaikkiin Ilmansuuntiin ja etsiytyvät lopulta useita uomia pitkin Iijokeen. Suhteelliset korkeuserot ovat Hirvisuolla äärimmäisen pienet.

Hirvisuo on ollut aikoinaan meren peitossa. Varsinkin suon eteläosan maaperä on hiekkaista, rantavoimien ja tuulen levittelemää ainesta, jonka laakealle pinnalle on aikojen saatossa kertynyt ohut turvekerros. Karkeammasta moreenista koostuvia kangassaarekkeita ovat mm. Hautamaa ja Kokkosaaret.

Hirvisuo on enimmäkseen aapasuota, mutta siellä tavataan keidassuo-osiakin. Aapasuot ovat monista eri suotyypeistä koostuvia laajoja kokonaisuuksia, jotka voivat saada ravinnelisäystä valuma- ja sulamisvesien mukana ympäröiviltä alueilta. Ilmastollisista syistä aapasoiden esiintyminen keskittyy Pohjanmaan ja Peräpohjolan aapasuovyöhykkeelle.

Keidassuo-osat ovat Hirvisuolla suon korkeimmilla kohdilla tavallaan vedenjakajina, josta vedet virtailevat kosteampien juottien kautta apasuo-osille. Selväpiirteisimpiä keidassoita ovat keskellä Hirvisuota, Särkilammen länsipuolella sekä Ahvenjärven länsipuolella olevat keitaat. Peruskartalla keidasosat voi erottaa pienistä lampareista ja allikoista. Keidasosien suo on hyvin karua, tavallisesti pitkänomaisia rahkamättäitä, joiden välissä on sammalpintaista rimpeä tai pelkkää vesipintaa.

Aukeita nevoja ja rimmikoita

Hirvisuolta on kartoitettu yli 30 suotyyppiä. Yleisimpiä ovat karut rimpi- ja kalvakkanevat. Rimmet ovat suuria, usein avoveden, kasvittomien ruoppien tai rahkasammalten peittämiä. Jänteet nousevat suosta matalina ja yleensä puuttomina.

Puustoisia soita on suoalueen laitamilla ja metsäsaarien ympäristöissä. Ne ovat pääosin rämeitä, etenkin neva- ja kangasrämeitä. Rehevämpiä suotyyppejä löytyy jonkin verran suon eteläosista. Ohutturpeisia korpia on hyvin niukasti. Metsät ovat suon reunamilla vanhempia kuin suon keskustan metsäsaarekkeissa.

Hirvisuon putkilokasvit ovat pääasiallisesti tavanomaista aapasuoalueen lajistoa. Eri lajeja on runsaasti aapasoiden karuhkoilla keskustoilla. Ötökkäpolun varrella kasvavat lihansyöjäkasvit rimpivesiherne ja pyöreälehtikihokki, avosoilla yleiset suokukka ja karpalo sekä luhtakuusio ja valkopiirtoheinä. Luhtavilla säväyttää kukinnan jälkeisillä pumpulitähkillään ja hilla kerää alueelle runsaasti poimijoita. Hirvisuon uhanalaisia lajeja ovat esimerkiksi rimpiruostevilla, aapasara ja ruskopiirtoheinä. Muita mielenkiintoisia lajeja ovat vaikeasti havaittava kämmekkä harajuuri sekä luhtavillan tapainen, mutta sitä harvinaisempi hoikkavilla ja komea, eteläisessä Suomessa harvinainen kaarlenvaltikka. Sammalista Hirvisuolta voi löytää koko maassa uhanalaiset lapinsirppi- ja isonuijasammalen sekä alueellisesti melko harvinaisen kurjenrahkasammalen.

Suolintujen paratiisi

Hirvisuon lintulajisto on monipuolinen. Siellä pesii useita vesilintulajeja, joista yleisimmät ovat tavi ja jouhisorsa. Kahlaajia on runsaasti. Niistä mielenkiintoisimpia, kuten jänkäsirriäistä ja mustavikloa voi yrittää havainnoida Virkoniemestä. Suolla viihtyy myös harmaalokkikolonioita ja monipuolinen petolintulajisto.

Hirvisuon avoimilla soilla pesivät lintulajeista runsaslukuisimpina niittykirvinen ja keltavästäräkki. Ne ovatkin soilla yhtä yleisiä kuin kotoisat peippo ja pajulintu metsissä. Hirvisuon aavoilla viihtyvät myös liro, kapustarinta, pikku- ja isokuovi, suokukko, valkoviklo sekä pajusirkku. Hirvisuon metsäisempien osien tavallisia asukkeja ovat järripeippo, harmaasieppo, metsäkirvinen, urpiainen ja leppälintu.

Hieman harvinaisemmista lintulajeista Hirvisuolla voi tavata esimerkiksi kuikan, metsähanhen, joutsenen, ampu- ja nuolihaukan, metson, kurjen, jänkäkurpan, vesipääskyn, suopöllön sekä isolepinkäisen. Myös hiiripöllö ja pohjansirkku viihtyvät alueella.

Suurta ja pientä eläimistöä

Hirvisuo on tärkeää porojen kesälaidunnusaluetta. Alue kuuluu Kiiminki-Kollajan paliskuntaan. Suon nimikkoeläin, hirvi, oleskelee myös mielellään suolammilla ja metsäsaarekkeissa.

Suolta löytyy monipuolinen pieneläimistö. Kiitäjät tuovat pienen lisänsä suoliikenteeseen saalistusmatkoillaan. Sääskien lukumäärä Hirvisuolla on lähes kolmannes maapallon väkimäärästä! Paarmatkin parantavat jälkeläistensä tasoa eläinten verellä heinäkuisena sesonkinaan. Hillakuoriainen heikentää hillasatoa joinakin vuosina. Vesimittarit ja hopeasepät surffailevat Hirvisuon lammilla. Suomaiseman ja ilmatilan väriläiskiä ovat hopeatäpläperhoset, sinisiivet ja kehrääjät. Sudenkorennot, suon "pienoishelikopterit", etsiskelevät saalista partiointimatkoillaan.

Suota palautetaan luonnontilaan

Alueen länsipäässä, Ison Ahvenjärven länsi- ja eteläpuolella on vuonna 2001 ennallistettu - eli palautettu luonnontilaan - aiemmin navero-ojitettua suota. Ennallistamisessa ojat padottiin vaneripadoilla, jotka vähentävät veden virtausta pois suolta. Vähitellen suoveden pinta nousee ja rahkasammalet ja muut suon alkuperäiset kasvilajit palaavat entisille asuinsijoilleen.