Hiidenvaaran luonto ja historia
Korven komeroita ja avaria näköaloja
Pesiön retkeilypolku vie halki monen maiseman. Reitin varrella on louhikkoista vaarakuusikkoa, pieniä lampia ja kauniita pikku soita. Väljempiäkin vesiä pääsee ihailemaan. Polun pohjoinen osa kuljettaa pitkin kumisevia harjumaita.
Polun varrelle osuu paljon pieniä nähtävyyksiä, sammalten ja jäkälien kirjomia kalliojyrkänteitä, puiden lomasta pilkistäviä houkuttelevia näkymiä, korkeampia näköalapaikkoja, mahtavia muurahaiskekoja ja ajan ja tulen luomia harmaita puuveistoksia.
Ikipetäjiä ja muita mahtipuita
Hiidenvaaran luonnonsuojelualueen metsät ovat hyvin luonnontilaisia. Vaaran alarinteet, joita polku noudattelee, ovat kallioisia ja puusto on vanhaa kuusikkoa, jossa kasvaa myös paljon lehtipuita. Kallioiden juurella maassa on paljon ravinteita ja näkymän karuudesta huolimatta metsä on rehevää. Sammalpatja on paikoin upottava ja kuuset korkeita. Peikkometsää parhaimmillaan.
Alueen pohjoisosa on harjumaata. Polun varrella näkee männyt elämän ja kuoleman kaikki vaiheet. Alueella on paljon ikivanhoja mäntyjä, komeita keloja ja palokantoja. Suurten mäntyjen kyljistä löytää palokoroja, joista näkee puiden selvinneen useammastakin metsäpalosta. Eri ikäiset maapuut nostavat vielä oksiaan ja juuriaan, kun sammal jo alkaa peittää niiden runkoja. Hömötiaisille on vielä paljon sopivia pystyyn lahoavia koivupökkelöitä pesäpuiksi.
Taivaanpeilejä ja rantasoita
Hiidenvaaran lounaisen rinteen juurella ja alueen pohjoissan harjujen vierillä olevien lampien ympärillä on kauniita rantasoita. Vaaran louhikkorinteiltä niille ja lampiin valuu ravinteita, joten niillä kasvaa usein laajalti saraa, joka syksyllä saa kauniita kullan ja ruosteen sävyjä. Pohjoisosan harjulammet ovat hyvin kirkkaita ja niiden rantasuot ovat karumpia. Pienet suot avaavat näkymiä lammille ja niiden yli.
Vaaran rinteiltä laskee lampiin ja hiukan suurempaan Hiidenjärveen pieniä puroja, ja vedet laskevat Hiidenjokea pitkin Pesiönjärveen, siis Oulujoen vesistöön. Pohjoisosan harjumaiden lampien vedet laskevat kahta Valkeaista lukuun ottamatta Tulijokea pitkin Majaanjokeen ja aikanaan Iijokea pitkin Perämereen. Molemmat Valkeaiset ovat harjun suppalampia, joilla ei ole laskupuroja.
Tatteja, tikkoja ja tiaisia
Hiidenvaaran luonnonsuojelualueella ei ole tehty tarkkoja lajiston kartoituksia, mutta alueen maaston ja metsien monimuotoisuus antaa olettaa, että myös lajisto on runsas. Kalliot ja niiden alustat ovat hyviä paikkoja jäkälä- ja sammallajeille. Vanha puusto tarjoaa elinpaikkoja ja ravintoa siitä riippuvaisille lajeille, kuten kolopesijöille ja tikoille. Pohjantikan nakuttelemia pikku kuoppia näkyy paljon kuolleiden puiden kaarnassa. Lahopuissa menestyvät erilaiset käävät ja molemmista hyötyvät monet hyönteislajit, jotka ovat lintujen ravintoa. Rauhaisat järvet ja lammet rantasoineen tarjoavat elintilaa vesilinnuille ja kahlaajille. Eikä ole mahdotonta, etteikö kallioilla pesisi huuhkaja.
Metsän pohjalla elävät piiloista elämäänsä pikkunisäkkäät. Metsäsopulin ruokailusta kertovia laikkuja sammalessa voi tavata, kun sopulikanta on runsas. Oravan jättämiä kävyntähteitä tapaa usein. Porot laiduntavat harjumailla ja lumitalvina siirtyvät kuusikoiden luppoapajille.
Monenlaisissa metsissä kasvaa myös monenlaista kerättävää, kuten metsämarjoja ja sieniä. Harjumänniköistä voi hyvinä sienivuosina kerätä runsaan herkkutattisaaliin.
Monenlaista on peherretty - ihmisen historia alueella
Hiidenvaaran hyvin luonnontilainen luonnonsuojelualue sijaitsee lähellä kyläasutusta ja alueella on liikuttu ja toimittu vuosisatojen ajan. Merkkejä perinteisistä elinkeinoista ja luonnontaloudesta on paljon. Lampien välisillä kannaksilla ja harjuselänteillä on maatuvia peurakuoppia muistona ajalta, kun metsäpeuraa vielä pyydettiin.
Terva oli erityisesti 1800-luvulla tärkeää talonpoikaistalouden säätövoimaa. Kun halla vei viljan, saatiin rahaa sen ostoon myymällä tervaa. Pesiön kulmilla on tervaa poltettu monin paikoin. Aivan Hiidenvaaran luonnonsuojelualueen rajan tuntumassa on myös vanha hiilimiilun paikka ja puuta on saatettu viedä sinne myös nykyiseltä suojelualueelta.
Polun varrelle osuu eri tavoin merkattuja puita. Merkkipuiden perinne on Kainuussa vanha ja puita on merkattu monesta syystä, näyttämään reittejä ja alueiden rajoja ja kertomaan tapahtumista.
Polku on ilmeisen vanha. Se kulkee enimmäkseen tasaisia maita, seuraillen järvenrantoja ja harjujen selänteitä. Sellainen reitti on ollut helppo kulkea kesällä ja talvella. Pohjoispään harjujakso jatkuu pitemmälle länteen kohti pohjoisen Puolangan kyliä, jonne pesiöläisillä on ilmeisesti ollut tiiviit yhteydet.