Hepokönkään putous
Hepokönkään putous on yksi Suomen korkeimpia luonnonvaraisia vesiputouksia. Putouksen korkeus on 24 metriä. Hepoköngästä korkeampi vesiputous on Itä-Suomessa Maaningalla sijaitseva Korkeakoski, joka putoaa lyhyellä matkalla 46 metriä.
-
Hepokönkään pysäköintialueelta lähtee 300 metrin pituinen kivituhkapolku, joka jatkuu 300 metrin mittaisena lankkupolkuna. Putouksen yläpuolella on katselutasanne, josta on hyvät näkymät putoukseen ja jokikanjoniin. Lankkupolun päässä on toinen katselutasanne, jolta on hyvä näkymä putoukselle.
-
Kohteessa on myös esteettömiä palveluja:
-
Pysäköintialueella on esteetön käymälä ja opastustaulu.
-
Putouksella on esteetön puolikota, käymälä ja halkoliiteri.
-
Hepokönkään nähtävyys elää vuodenaikojen mukaan. Keskikesällä Heinijoki saattaa virrata vain pienenä purona putouksen pääuomasta, kun tulva-aikana vesi kastelee jopa alhaalla rannalla seisovat katselijat. Talvella se saattaa peittyä lähes näkymättömiin paksun jää- ja lumivaipan alle. Joinakin vuosina könkääseen kertyy komea paannejää.
Hepokönkään putous on ollut aikoinaan paikallisten asukkaiden kokoontumispaikka juhannuksena. Nykyisin putoukselle tullaan erityisesti tulva-aikaan. Suosittu käyntiajankohta on myös itsenäisyyspäivä, sillä useina vuosina putous valaistaan itsenäisyyspäivän kunniaksi.
Hevonpersiestä Hepokönkääksi
Putouksen nimen alkuperä ei tarkalleen ole tiedossa. Syrjäisen paikan sijainnista on kainuulaisittain puhuttu, että se on ”hevonpersiessä”. Hepokönkään putouksen nimen alkuperää voi arvailla, kun katselee veden virtausta alas kalliolta: putous muistuttaa hevosen häntää. Sopivalta kohdalta katsottuna putouksen viereisessä kalliossa voi myös hahmottaa hevosen pään.
Heinijoen uitot
Hepokönkään alueen halki virtaava Heinijoki kuuluu Kiiminkijoen vesistöalueeseen. Heinijoessa on 1900-luvun alkupuolella harjoitettu jonkin verran uittoa. Kivikkoisessa ja mutkittelevassa joessa puut särkyivät herkästi eikä uitto ollut kannattavaa. Viimeiset tukit uitettiin Hepokönkäällä keväällä 1941.
Kiiminkijoen säännöstelyä suunniteltiin 1960-luvun lopulla, jolloin tutkittiin mahdollisuutta rakentaa tekoallas Hepokönkään putouksen yläpuolelle. Allashankkeesta kuitenkin luovuttiin ja Hepoköngäs saa edelleen virrata vapaana. Vuonnna 1956 perustettiin Hepokönkään aarnialue 25 hehtaarin suuruisena. Alueen status muuttui myöhemmin suojelumetsäksi, ja pinta-alakin kasvoi nykyiseen 170 hehtaariin.