Helvetinjärven luonto ja nähtävyydet 

Helvetinkolu - kansallispuiston tunnus

Helvetinjärven kansallispuiston erikoisuuksia ovat kaksi rotkolaaksoa, jotka ovat syntyneet 150 - 200 miljoonaa vuotta sitten maankuoren halkeamien ja siirrosten seurauksena. Ison Helvetinjärven kaakkoisosassa sijaitseva Helvetinkolu on alueen tunnetuin rotko. Se on kapea, leveydeltään vain parimetrinen sola, joka laskee jyrkästi järven rantaan.

Helvetinkolua syvempään siirroslinjaan on muodostunut kapeiden ja jyrkkärantaisten rotkojärvien jono: Iso Helvetinjärvi, Pitkä Helvetinjärvi, Luomajärvi ja Kovero. Kalliojyrkänteet kohoavat korkeimmillaan 180 - 210 metriä merenpinnan yläpuolelle. Monin paikoin jyrkänteet nousevat pystysuorina seinäminä kymmenien metrien korkeuteen järvien vedenpinnantasosta.

Helvetinjärven kallioluonto on runsasta ja monipuolista. Parhaimmat palat esiintyvät rotkojärvien ympäristöissä.  Kallioiden lakiosissa, jyrkänteillä ja niiden kainaloissa esiintyy oma tyypillinen lajistonsa. 

Kallioiden lakiosien ja jyrkänteiden seinämien lajistot eroavat toisistaan. Lakiosilla vallitsevat valossa viihtyvät jäkälät ja sammalet, kuten poronjäkälät. Jyrkänteillä erikoisuutena ovat varjossa viihtyvät lajit, esimerkiksi kiviturkkisammal. 

Pääasiassa varjojyrkänteillä esiintyy myös niin sanottua sammalvaluntaa, joissa sammalpeite kasvaa alaspäin kalliopintoja tai -räystäitä pitkin ja voi irrota laajoina laikkuina alustastaan. Sammalvaluntoja muodostavat kerros-, kynsi- sekä rahkasammaleet. Jyrkänteiden kalliorakojen yleisin sammal on herkullisen kuuloinen kallio-omenasammal.

Luonnontilaisia salometsiä

Helvetinjärven kansallispuistossa on vielä jäljellä osia vanhoista luonnontilaisista salometsistä. Rotkolaaksoja ja pieniä lampia reunustavat metsät ovat puustoltaan vanhimpia. Puiden runkoja kirjailevat raidankeuhkojäkälät, jotka hyötyvät vanhojen metsien kosteasta pienilmastosta. Niiden olemassaolo kielii metsän luonnontilaisuudesta. Naavat ja lupot keinuvat tuulessa oksistoissa ja puiden rungoista pullistelevat käävät.

Puiston vanhoihin metsiin voi tutustua esimerkiksi Helvetinkolun ja Luomajärven välisellä polkuosuudella.

Helvetinjärven alue sijaitsee kasvillisuusvyöhykkeiden rajamailla, jolloin alueelta löytyy sekä eteläisiä että pohjoisia lajeja. Karvakiviyrtti, tumma- ja liuskaraunioinen, mäkitervakko, kalliohatikka sekä lehtonurmikka edustavat etelää kun taas pikkutervakko ja pahtanurmikka ovat pohjoisia kalliokasveja. Maaperän karuuden vuoksi kasvillisuudessa vallitsevat vähään tyytyväiset metsä- ja suolajit.

Rotkolinjan ympäristössä maaperän ominaisuudet ovat hieman paremmat, ja sieltä löytyvät alueen monipuolisimmat lehtokasviesiintymät. Mustakonnanmarja, lehtokorte, lehtomatara, pussikämmekkä, lehtosorsimo, sinivuokko, kotkansiipi, tuomi, taikinanmarja, metsälehmus sekä koiranheisi kertovat Helvetinjärvestä rehevimmillään.

Helvetinjärven kansallispuisto suojelee myös harvinaisia lajeja. Alueelta löytyy useampia alueellisesti uhanalaisia ja valtakunnallisesti silmälläpidettäviä sammal-, jäkälä- sekä kääpälajeja. Helvetinjärveltä on löydetty useita vanhan metsän kääpälajeja, kuten muun muassa kuusenkääpä, ruostekääpä, pikireunakääpä, riukukääpä ja rusokantokääpä. 

Pohjantikka on keväinen rummuttaja

Muuta vanhojen metsien lajistoa ovat muun muassa liito-orava, pohjantikka ja pikkusieppo.