Suomen hienoimpiin kuuluvat dyynirannat, laajat rantaniityt, rehevät lintuvedet ja merestä kuroutuneet kluuvijärvet ovat Hailuodolle ominaisia rantamaisemia. Saaren sisäosaa hallitsevat pienipiirteiset maalaismaisemat sekä merestä kohonneet, jäkälää kasvavat hiekkaharjut.
Perinteisten elinkeinojen, eli maatalouden, kalastuksen, merenkulun ja koristejäkälän keruun, vaikutukset näkyvät edelleen. Hailuodon saari on arvokas maisema-alue, joka on ainoana kokonaisena kuntana luokiteltu kansallismaisemaksi.
Perämeren suurin saari
Hailuoto on Perämeren suurin saari, pinta-alaltaan 200 neliökilometriä. Se sijaitsee Oulun edustalla noin 7 kilometrin päässä mantereesta. Maankohoaminen ja meriveden korkeusvaihtelut ovat vaikuttaneen alueen kasvistoon. Merenranta- ja vesikasvillisuus on rikas ja monipuolinen ja lajistoon kuuluvat esimerkiksi harvinaiset upossarpio ja rönsysorsimo.
Hailuodon linnusto on rikas. Saarelta onkin tavattu noin 300 eri lintulajia. Kirkkosalmen lintutornista voi nähdä esimerkiksi maa- ja merikotkia, hiirihaukkoja ja piekanoja sekä nokikanoja, merihanhia ja joutsenia. Alueella pesiviä harvinaisuuksia ovat muun muassa kaulushaikara sekä risti- ja harmaasorsa.
Norppiakin voi nähdä. Perämeri on norpan parasta elinaluetta Itämerellä. Norppa asuttaa säännöllisesti jäätyviä pohjoisia merialueita, johon vuosittaiset jää- ja lumipeitteet tarjoavat otolliset olosuhteet.
Huomattava osa saaresta kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan. Keskeisiä arvoja ovat linnuston ja luontotyyppien monimuotoisuus, arvokkaat perinnemaisemat, uhanalaiset ja luontodirektiivin suojelemat kasvilajit, monipuoliset maanpinnan muodot, linturetkeily ja muu virkistyskäyttö, metsästys ja kalastus. Perämeren maankohoamisrannikon luontotyypit ovat erittäin hyvin ja monipuolisesti edustettuina. Alue kuuluu Suomen kansainvälisesti tärkeisiin lintualueisiin (IBA), ja lintuvedet kuuluvat Suomen Ramsar-alueisiin eli kansainvälisesti merkittäviin kosteikkoihin ja lintuvesiin.
Maaperä muuttuu
Hailuodon ensimmäiset osat kohosivat merestä noin pari tuhatta vuotta sitten. Vain pari sataa vuotta sitten nykyinen Hailuoto koostui vielä neljästä erillisestä saaresta, joiden nimet olivat Luoto, Santonen, Hanhinen ja Syökari.
Hailuodossa maankohoaminen on merkittävä maisemaan vaikuttava tekijä, joka ylläpitää jatkuvaa sukkessiota, eli lajiston vähittäistä muuttumista, rantojen kasvillisuudessa. Myös meren voimat, virtaukset, jäät sekä tuulet ovat muokanneet ja muokkaavat edelleen saaren rantoja voimakkaasti. Esimerkiksi meriveden korkeusvaihtelu ylläpitää laajoja ja avoimia rantalinnustolle sopivia elinympäristöjä.
Hailuodolle on ominaista saaren pohjoisosan harjujakso, aallokon ja tuulen synnyttämät rantavallit ja dyynit. Merkittäviä geologisia piirteitä ovat myös nuoret maankohoamisrannikon suot, merestä kuroutuneet pienvedet sekä laidunnuksen ja tuulen synnyttämät nummet. Maankohoaminen pitää yllä jatkuvaa rantakasvillisuuden muutosta. Lisäksi merenrannan ankarat olosuhteet muokkaavat rantoja.
Hailuodon alueella alimpana kallioperässä on peruskallio. Peruskallioon syntyneeseen ruhjelaaksoon on kerrostunut karbonaattipitoinen silttikivi. Sen päälle on kerrostunut jäätikkö- ja jäätikköjokisyntyisiä sedimenttejä. Jäätikkösyntyisiä sedimenttejä eli moreeneja tavataan saaren keski- ja eteläosassa. Hailuodon pohjoisosan korkeammat alueet muodostuvat jäätikköjokisyntyisestä lajittuneesta sorasta ja hiekasta.
