Karujen vuorimaiden ja rehevien lehtojen mosaiikki
Vastakohtien Etelä-Konnevedellä aava järviluonto kohtaa pohjoissavolaiset vuorimaat. Karujen kalliorantojen taakse kätkeytyy sisämaan vehreitä lehtoja. Kansallispuiston laajassa mannerosassa järven itärannalla vuorottelevat rehevät lehtonotkelmat ja jyrkkärinteiset, jäkälän ja kilpikaarnaisten mäntyjen koristamat kallionlaet. Vanhojen metsien kätköissä asustelevat muun muassa karhu, ilves, liito-orava, pohjantikka ja kirjava joukko uhanalaisia lahopuuhyönteisiä. Kalliojyrkänteitä ja puiden runkoja koristavat käävät, jäkälät ja sammalet.
Puiston kallioperässä on paikoittain myös emäksisiä kivilajeja. Osittain niiden ansiosta Enonniemessä sekä monissa saarissa on lehtoja, joissa kasvaa metsävirnaa, kevätlinnunhernettä, mustakonnanmarjaa, suuria lehmuksia ja muuta vaateliasta lehtolajistoa. Vuorimaaston yksi erikoisuus on alueellisesti uhanalainen, rauhoitettu pahtarikko, jonka yleensä löytää Lapin tuntureilta.
Etelä-Konnevesi – kansallispuiston lainehtiva sydän
Kansallispuistoa ympäröivä eteläinen Konnevesi on säännöstelemättömän Rautalammin reitin kirkasvetinen keskusjärvi. Sen viileät vedet ovat laadultaan erinomaiset ja luonnontilaisen järvitaimenen tärkeimpiä elinalueita Etelä-Suomessa. Järven tunnettu syvin kohtaa syöksyy 57 metrin syvyyteen. Etelä-Konneveden alueen kallioperä on ikivanhaa, ja aikojen saatossa erilaiset murtumat, vajoamat ja siirrokset ovat luoneet järvelle ominaisen repaleisen rantaviivan niemineen ja pitkine lahtineen. Järveä täplittävät sadat saaret ja luodot.
Etelä-Konnevettä reunustavat molemmin puolin vapaana virtaavat kosket: idässä Konnekoski ja lännessä Siikakoski. Järvi on merkittävä pesimä- ja levähdysalue vesilinnuille. Tutustu Etelä-Konneveteen vesillä liikkuen, luontoa tarkkaillen tai kalastuksen merkeissä! Iso-Pyysalon saarelta löydät järven tunnetuimman hiekkarannan kesäpäivien iloksi.
Sääksi, kalavesien ja risulinnojen valtias
Tämä suuri petolintu, toiselta nimeltään kalasääski, on levinnyt koko Suomeen. Etelä-Konnevedellä sen kanta on keskisen Suomen tihein, jopa parikymmentä paria. Sääksi talvehtii Afrikassa ja palaa paikkauskollisena pesälleen huhtikuussa järvien vapautuessa jäistä. Lintu käyttää ravintonaan lähes yksinomaan kalaa. Se syöksyy veteen jalat ja pää edellä ja nappaa kalan kynsiinsä.
Kalasääsket pariutuvat eliniäksi ja rakentavat pesäkseen suuren risulinnan yleensä männyn latvaan. Pesäpaikalle on esteetön pääsy ja sieltä hyvä näkyvyys ympäristöön. Lisäksi puun tulee olla hyvin vankka, sillä vuosien saatossa pesälle voi kertyä painoa useita satoja kiloja. Sopivien pesäpaikkojen vähäisyys on ongelma sääksille. Sääksen pesäpuu onkin aina rauhoitettu. Etelä-Konneveden alueelle on asennettu tekopesiä ja niissä on lisäännytty menestyksekkäästi. Sääksi tarvitsee pesimärauhan: jos lintu nousee pesältä lentoon, olet tullut liian lähelle.
Haapa, elämän puu
Rinteiden suojissa on säilynyt vanhoja luonnonmetsiä, joiden valtavat, kaarnarunkoiset haavat tarjoavat elintilaa monille uhanalaisille lajeille. Haapa on Suomessa metsän avainlaji, jolla elää hyvin monilajinen hyönteisten, jäkälien ja kääpien yhteisö. Monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaita ovat vanhat, lahoavat ja ontot haavat.
Haapa on tärkeä myös selkärankaisille. Haapa ja sen elättämä lajisto palvelevat muun muassa tikkojen, liito-oravan ja monien riistalajien ruokapuuna. Haavan pehmeään puuainekseen on tikkojen helppo tehdä kolo. Tikkojen tekemiin vanhoihin koloihin puolestaan majoittuvat muut kolopesijät.
Etelä-Konneveden kansallispuistossa elää erittäin merkittävä haapoihin sidoksissa oleva lajisto. Tämä kertoo siitä, että alueella on hyvä haapajatkumo: haapojen lajeille on ollut aina sopivan vanhoja eläviä tai kuolleita puita tarjolla entisten runkojen lahoamisen edettyä pidemmälle. Tätä nykyä kansallispuistossa tehdään luonnonhoitotöitä, joilla turvataan nuorien haapojen varttumista suuremmiksi, tulevaisuuden elämänpuiksi.
Myrskyn jälkeen
Erityisen jäljen kansallispuiston luontoon jätti vuonna 2010 Asta-myrsky. Syöksyvirtaukset pyyhkäisivät Rautalammin ja Konneveden yli ja kaatoivat mennessään runsaasti puita sekä saarissa että mantereella. Ilmakuvassa (earthenginepartners.appspot.com) Asta-myrskyn aiheuttama metsäkato näkyy punaisena linjana.
Iso-Häntiäisen saari, jonka puusto lakosi Astan seurauksena lähes täydellisesti, ennallistettiin polttamalla vuonna 2012. Saarella on mielenkiintoista havainnoida, kuinka nopeasti luonto uudistuu metsäpalon jälkeen.
Konnevesi on osa ikivanhaa kulkuväylää
Rautalammin reitti on ollut merkittävä vesiväylä jo esihistoriallisella ajalla. Reitti saa alkunsa Pohjois-Savon pieniltä soilta ja lammilta ja päättyy Laukaan Saraaveteen. Konneveden rannoilta tunnetaan muun muassa kivikautisia asuinpaikkoja ja varhaismetallikautinen hautaraunio. Puiston kaakkoiskulmalta, Toussunlinnasta, voit löytää yhden Pohjois-Savon harvoista kalliomaalauksista. Pohjois-Lanstun saarelta, Lanstun karsikosta, löytää muistoja 1800-luvun uskomuksista tuonpuoleisesta.
Etelä-Konneveden kansallispuisto
- Perustettu 2014
- Pinta-ala 17 km²
Etelä-Konneveden kansallispuiston tunnus on kalasääski.