Auttikönkään historia
Esihistoriallinen aika
Esihistoriallisesta toiminnasta Auttikönkään alueella kertovat kolme pyyntikuoppaa. Pyyntikuopat sijaitsevat tyypillisissä paikoissa Auttijoen ja siihen yhtyvän pienemmän puron muodostamassa kulmassa joenrannan hiekkaiseen maaperään kaivettuina. Käyttöaikanaan pyyntikuopat ovat olleet syviä, mutta ajan kuluessa ne ovat pikkuhiljaa täyttyneet ympäriltä valuneesta hiekasta ja erottuvat nykyään vajaan metrin syvyisinä painanteina maastossa. Naamioituihin kuoppiin ovat pahaa aavistamattomat saaliseläimet pudonneet.
Tukkilaiskulttuuri
Puutavaraa on uitettu Auttijoessa jo 1800-luvun loppupuolelta aina 1970-luvulle saakka. Vesireittejä pitkin puutavara saatiin kuljetettua helposti ja edullisesti Auttijokea myöten Kemijoelle ja Kemijokea pitkin edelleen Kemiin sahateollisuuden raaka-aineeksi.
Koska puun uitto oli mahdotonta jyrkässä ja kivisessä Auttikönkäässä, oli ainoa mahdollisuus ohjata puut könkään ohi uittoränniä eli uittoruuhta pitkin. Jotta uittorännissä virtaisi riittävästi vettä, rakennettiin könkään yläpuolelle veden pintaa nostava pato. Liikuteltavan patoluukun avulla voitiin helposti ja nopeasti säädellä veden juoksutusta rännissä ja siten estää ruuhkien syntyminen. Vapaa-aikaansa uittomiehet ovat kuluttaneet muun muassa kaivertamalla nimikirjaimiaan ja päivämääriä kurun pystysuoriin kallioihin. Kaiverruksia löytyy sieltä täältä putouksen alapuolelta.
Asiakirjojen mukaan ensimmäinen virallinen tieto Auttikönkään uittorännistä on vuodelta 1889, jolloin vahvistettiin sääntö Auttijoessa olevan Auttikönkään uittoruuhelle. Tämän jälkeen Metsähallitus on kunnostanut uittoränniä ja patoa mm. vuonna 1939 ja vuosina 1965-1966. Nykyään Auttijoessa ei ole uittoa, mutta Auttikönkään uittorakenteet säilytetään kulttuurihistoriallisena nähtävyytenä.
Vanha kauppareitti
Auttijoki kuuluu ikivanhaan Vienasta Kuusamon järviylängön ja Posion kautta Kemijokisuulle asti johtavaan kauppareittiin. Sitä käyttivät niin karjalaiset, kainulaiset kuin norjalaisetkin kauppa- ja hävitysretkillään.
Pitkän vihan (Suomen ja Venäjän välinen 25-vuotinen sota 1570-1595) ja erityisesti isovihan (1713-1721) aikana tämä reitti oli merkittävimpiä Pohjois-Suomen vihanteitä. Todennäköisesti myös talonpoikaispäällikkö Pekka Vesaisen johtamat hävitysretket 1500-luvun lopulla Kuolansuuhun ja Petsamoon kulkivat juuri Auttikönkään kautta.
Myöhempinä aikoina kauppamiehet poikkesivat ja usein yöpyivätkin Auttin kestikievarissa. Kulkuneuvoina käytettiin soutuveneitä, jotka lastattiin täyteen kauppatavaraa. Auttiköngäs ohitettiin turvallisesti kantamalla tavarat maitse vastakkaisella puolen köngästä odottavaan toiseen veneeseen.
Perimätieto kertoo Auttikönkääseen hukkuneen useita ihmisiä vielä noiden vainolaisaikojen jälkeenkin. Pelkällä säikähdyksellä selvisi kuitenkin rovaniemeläinen Jussi Jokkala, joka laski alas itse könkäästä ja tuli tajuissaan suvantoon asti, mistä hänet sitten pelastettiin. Kerrotaan,että Jussin kyljet olivat ainoastaan raapiutuneet verille. Housujen taskut olivat tosin kääntyneet nurin, minkä takia Jussi menetti rahansa. Jälkeenpäin hän kylläkin korjasi rahojen menetyksen naimalla rikkaan lesken Oikaraisesta.
Sotahistoria
Varsin selvinä näkyvät myös jatkosodan aikana alueelle sijoitettujen saksalaisjoukkojen jäljet.
Saksalaiset rakennuttivat sotavangeillaan puolustuslinjaa Kemijärveltä Simojärvelle. Tämän puolustuslinjan jäänteitä löytyy runsaasti Auttijoen rannoilta, etenkin Auttijoen länsipuolelta Posiolle johtavan maantien molemmin puolin. Erilaisia juoksuhautoja, ampumapesäkkeitä ja korsunjäännöksiä on kaikkiaan löydetty lähes 50.
Jatkosodan muistoja on myös pysäköintialueelta lähtevän talvitien päässä sijaitseva venäläisen sotavangin hauta. Kyläläisten kertoman mukaan tämä toverinsa kanssa karkumatkalla ollut vanki linnoittautui silloisen könkään rannalla sijainneeseen kämppään, johon suojeluskuntalaiset tulitaistelussa hänet ampuivat.